"abivuonna mä vedän sua turpaan"
Perjantai-illan mittaan tuli taas todettua, että ihmisillä ei kyllä tunnu voivan sanoa olevan mitenkään liikaa järkevää tekemistä. Jälleen kerranhan tämä hartaasti odotettu viikon kohokohta meni ohi; ohjelmana oli lähtö ulos kaverin kanssa, jolloin reitti vei Koivukylään ostamaan Mad Crocia ja sattuman kautta Korsoon - ensimmäinen asemalle tullut juna meni Keravan suuntaan, ei Helsingin. Uskoakseni kaikki lukijani tietävät Korson olevan kenties maailman hirvein, kauhein, pahin ja vaarallisin paikka, jota myös eräässä englanninkurssilla tekemässäni kirjoitelmassa luonnehdin sanoilla "godforsaken suburb of Hell", ja jonne kenenkään täysjärkisen ei pitäisi mennä.
Noh, Korsossakaan ei näkynyt oikeastaan mitään. Tarkemmin sanottuna siellä näkyi yksi kaverinsa luokse lanittamaan menossa ollut tuttu. Korsossa oli myös nahkatakkinen hevirockpunkgoottivittuanarkisti joka osoitti riipaisevalla tavalla mielipiteensä turmeltuneesta yhteiskunnastamme paiskaamalla
veden muodostamista jääkiteistä kokoamansa möykyn ohi kiitävää möheltävää VR:n tavarajunaa kohti, ja joka hieman pettymyksekseni ei vastannut käsimerkkikettuiluuni. Illan kruunasi turhanpäiväisistä tutunpuoleisista ihmisistä koostuva nuorisojoukko, jota jostain syystä jäimme asemalla jututtamaan siihen asti, ja joka maahan kertyneiden räkäklimppien määrästä päätellen oli jumittanut siinä pyörätelineiden kohdalla jo varsin kauan. (Syljenerityshän on suoraan verrannollinen henkiseen kovuuteen sekä monissa tapauksissa housujen kokoon, ts. peniksen pituuteen.) Ei siinä mitään, Korson asematunneli on varmasti ihan hieno paikka hängata ja khillata ilman lämpötilan ollessa pakkasen puolella ja tuulen voimakkuuden jotain sataviiskytä metriä sekunnissa.
Niin, enhän minäkään mitään sen fiksumpaa tietysti tehnyt. Kuvastaa vain sitä, että yleensä ei ole mitään järkevää tekemistä, joten se mitä tulee tehtyä on lähinnä sellaista tietynlaiselta tylsistymiseltä ja joutenololta pakoon juoksemista; pääpiirteiltään samaa touhua, jossa ei ole oikein mitään varsinaista pointtia. Ei siinä mitään, yleensä on ihan hupaisaa ja minähän olen oikeastaan muutenkin varsin suuri typeryyden ja pointittomuuden kannattaja, mutta aina välillä siitä aiheutuu olo, että pitäisi ehkä välillä väsätä jotain vähän mielekkäämpää. En vain oikein tahdo keksiä, että mikä sitten olisi sellaista. Olisi tietysti kiva keksiä parannuskeino syöpään ja ruokkia viisisataamiljoonaa nälkäistä afrikkalaista, puhumattakaan miljardibisneksen pyörittämisestä, merkittävien poliittisten päätösten tekemisestä ja ihmisten ilostuttamisesta kirjallisuuden väsäämisellä, mutta kun vikana on että tällaiset hommelit on yleensä a) mahdottomia tai b) vaikeita tai c) loppujen lopuksi niissäkään ei ehkä sinäänsä ole mieltä, kun ei täällä niin kauhean kauaa kuitenkaan porskuteta ja joskus on vähän vaikea käsittää sen jälkeisillä hommeleilla olevan itselle ihan hirveästi väliä.
Monilla ihmisillä on kova tarve jättää itsestään jokin jälki, tai tehdä jotain suurta jolla pääsee historiankirjoihin ja ihmisten kuolemattoman palvastelun kohteeksi. Mullekin tulee monesti sellainen olo, että moinen olisi hienoa. Sitten välillä tulee mietittyä, että mitähän jos olisikin viimeinen hengissä oleva tyyppi maapallolla. Vielä parempaa, tietäisi olevansa viimeinen tietoinen ja älykäs olento koko universumissa. Jos ei riitä niin sitten vaikka koko multiversumissa. Ihan sama. Kunhan se nyt on absoluuttisesti viimeinen. Se tietty aiheuttaisi tälle epäonniselle yksilölle varmaan aika pahan masennuksen, mutta ei se nyt ole tässä oikeastaan se idea. Ideaa ei oikeastaan edes ole. Musta se vain on aika kiehtova ajatus. Tällaisella universumin viimeisellä heppulilla olisi sitten harteillaan kannettavana kaikki se viisaus mitä ihmiskunnalle olisi aikojen saatossa karttunut. Tänne pallon pinnalle varmaan jäisi kaikki sivilisaation jäännökset pystyyn, tai mitä niistä nyt olisi jäljellä enää sen jälkeen kun kaikki olisi kuollut tai hävinnyt johonkin. Ja sitten tämä herra viimeinen söisi väärän värisen sienen ja kuolisi siihen.
Pim, se oli siinä. Lukematon määrä eri ihmisiä kautta historian rehki niska limassa ja pänttäsi silmät killissä, tajuton läjä kuoli, tapettiin, muuten uhrattiin, sen sivilisaation luomisessa. Muutama onnistui unelmassaan ja jätti nimensä niihin historiankirjoihin. Ketään ei vaan sitten enää olisi lukemassa niitä. Sitä voi sitten miettiä, että mikähän hiton pointti siinäkin touhussa sitten oli, kun ei siitä tavallaan jäänyt jäljelle mitään. Se, että huolehdittiin jostain ilmastonmuutoksesta, oli loppupeleissä ihan turhaa, kun kaikki kuoli kuitenkin. Ja ihan turha sanoa, että "jos tehdään oikein niin näin ei käy", kun niin nyt vain käy. Universumihan kokee lopun joskus, tavallaan. Vety loppuu kesken, tähdet sammuu, kaikki jäätyy, tai jotain muuta. Mutta vastaava tilanne tulee joskus vastaan jollekulle.
Ja sittenkin, "tavallaan" lainausmerkeissä, koska jäihän siitä sinääsä. Objektiivinen universumi ilman mitään havainnoijaa vaan on ainakin meikäläiselle melkein täysin käsittämätön ajatus, kun oikein alkaa miettiä. Varmaankin juuri siksi se sitten on niin kiehtovakin. Jos metsässä kaatuu puu et cetera.
Eikä tämä silti välttämättä ole mitenkään kelvollinen syy lusmuta tänä päivänä ja jättää tekemättä asioita tai tehdä niitä päin prinkkalaa, kun ihmisten epäonnet ja angstit ja kärsimykset on todellisuutta tässä ja nyt. Se on ihan hyvä mielipide johon en jaksa ottaa kantaa sen enempää. Vielä jos sillä saa tuollaisen muunlaisen pointittomuuden tuntemuksen karisteltua pois, niin sitäkin hienompi. Uskonnot on kanssa tosi hieno juttu, koska nekin tekee sen joillekin. Niillä tosin on paljon haittapuoliakin, mutta niinhän kaikella on.
Mut sinäänsä sellainen tarkoituksen etsiminen on ehkä aika narsistista. Sellanen epätoivoinen yritys kokea itsensä jotenkin erikoiseksi, kun ego ei anna käsittää, että ei todellisuudessa pohjimmaisella tasolla poikkea siitä afrikkalaisen saaren toteemipaalun huipulla olevasta kivestä juuri mitenkään, ainoa ero on, että protoneita, neutroneita ja elektroneja on vähän eri määrä ja ne on eri järjestyksessä. Palikat vaan on samoja ja molemmilla voi sanoa olevan "tarkoitusta" ihan yhtä paljon.
Yksi teoria, joka mulle on tullut mieleen, on se, että tämän koko maailmankaikkeuden kulku alkuräjähdyksestä sen loppuun, millä tavalla se nyt tuleekaan, on vähän niin kuin telkkariohjelma. Sen on saattanut laittaa alkuun joku olento, joka on tietyllä tavalla kaikkien yläpuolella. Sen nimi on Gradflgong, noin karkeasti arvioituna, jos se yritetään kirjoittaa latinalaisilla aakkosilla. Saattaa se ihan yhtä hyvin olla joku muukin. Mutta mä vältän termiä "jumala", koska sellaiseen käsitteeseen liittyy yleensä jotain yliluonnollista ja mm. sellaisia käsityksiä kuin vapaa tahto ja kaikkea sen sellaista. Sellaiset ei kuulu tähän teoriaan, koska tämän teorian mukaan tämä heppu on joku tiedemies, joka asuu jossain omassa universumissaan. Se saattaa olla samanlainen kuin tämä meidän omamme, tai se saattaa olla erilainen. Tämä tiedemies laittoi meidän maailmankaikkeutemme käyntiin ihan vain omaksi huvikseen, katsellakseen että miten käy. Voi ihan hyvin olla, että todellisuudessa koko tämä viisisoistamiljardinen universumin historia on kestänyt hänen ajassaan vain muutaman sekunnin tai minuutin ja on tapahtunut yhden lasikuvun sisällä. Tämä ukkeli on sitten katsellut sitä ja toljotellut että tuleepas tästä kaikkea jännän näköistä. Tai ehkä se on tv-tuottajan sukulaisolio ja tämä on ihan oikeasti vain viihdettä niille olioille. Sitten kun kyllästytään niin naps virta poikki ja se universumi oli siinä. Se siitä pointista.
Tällaisia teorioita on muuten kehitelty ihan vakavissaankin. Jos kiinnostaa niin voitte koettaa Googlettaa vaikka jostain universumin simulaatioteorioista tai vastaavista, tai katsoa Matrixia ja lueskella sen pohjalta tehtyjä filosofointeja. Syntyjen syvien pähkäilemisessä on se kiva, tai epäkiva, puoli, että vaikka jutut tuntuisi miten järjettömiltä, niin ne oikeastaan on melkein kaikki jokseenkin järkeviä ja niiten pätevä vääräksi todistaminen on tosi vaikeaa, kun perimmäisen tason asioista on todella vaikea saada mitään varmuutta.
Mutta joo, ehkä tämä riittää tältä erää. Tästä tuli niin käsittämätöntä tavaraa, että ihan rehellisesti en usko kenenkään selviävän tänne asti. Tässä päästiin ihmisten lorvailusta Korson aseman kautta teorian esittämiseen universumin synnystä ja tarkoituksesta. Mutjoo, mää vaan päätin kerrankin kokeilla kirjoittaa tälleensä, etten etsi mitään valmista aihetta tai koeta saada mitään kauhean ehjää kokonaisuutta, vaan kirjoitan vain kaikenlaista pohdiskelua mitä mieleen tulee. Läheskään tyhjäksi en sitä vieläkään saanut ja paljon jäi sanomatta, mutta sormethan tässä alkaa väsyä. Voitte sitten vain kuvitella että minkälainen brainstormi tässä ryöppyää taas nupin sisällä, kun siitä kuitenkin tulee vain murto-osa ulos. Näennäisestä angstaamisesta huolimatta oon muuten sitä paitsi ihan hyvällä tuulella taas nytkin, joten siispä voitte ottaa kaiken tämän hippusella ironiaakin. Jos olisin huonolla tuulella niin en olisi saanut mitään kirjoitettuakaan.
Aloitin muuten tämän kirjoittamisen Eppu Normaalia kuunnellen, siitä siirryttiin Mark Knopfleriin ja sitten Poets of the Falliin. Luulen senkin vaikuttaneen siihen minkälaista tekstiä missäkin vaiheessa tuli, kun ovat aika erityyppistä musiikkia kaikki. Hassua.
