torstai 27. joulukuuta 2007

Oon laaapsii syntynyyyyt meeeeillee..

Ah, pitkästä aikaa taas aikaa keskittyä öiseen blogaamiseen. Älkäähän, rakkaat lukijani, hämmentykö vaikka otankin tässä hieman harvinaisemman kannan: ajattelin vaihteeksi puhua kristinuskolle myönteisiä.

Nykyään on jotenkin, kaiken muun vastustamisen ohella, pop, hip-hop ja rock vastustaa jouluakin; se kuulemma on "turha", koska se "ei edes oikeasti ole kristillinen" ja sitä paitsi se on "kaupallinen" ja "amerikkalainenkin".

En sitten tiedä kuka alun perin keksi alkaa nipottaa siitä, että joulu olisi alkujaan pelkkä pakanallinen keskitalven juhla. Kovin yleinen tästäkin väitteestä on kaikkea kristillistä kammoksuvien keskuudessa tullut, vaikka seikka ei suinkaan ole mitenkään saletti - ja ainakin se on yhdentekevä.

Myönnettäköön, nimitin tietysti joulua eräässä keskusradiossa pitämässäni kuulutuksessa "Voittamattoman auringon juhlaksi", mutta se oli lähinnä muka-ovelaa kenkkuilua. Vaan onhan väitteessä toki perääkin - vietettinhän Rooman valtakunnassa 200-luvun lopulta ja 300-luvun loppuun joulukuun 25. päivä juhlaa Deus Sol Invictuksen, Rooman valtion virallisen Voittamattoman aurinkojumalan kunniaksi. Tietty yhtäläisyys nykyiseen tonttu-ukkojen paraatiin on löydettävissä - vaikka toisaalta ensimmäiset merkit kristillisestä joulujuhlasta löytyvät historiankirjoista jo muutama vuosikymmen ennen Sol Invictuksen juhlan esiintymistä. Sitten taas aurinkojumalan kulttia oli ennen kristillistä versiota yritetty tuoda Rooman keisari Elagabaluksen toimesta jo tovi ennen tätä, mutta keisarin tapaan pirskeet olivat vähän tauolla Aureliuksen aikaan asti. Kuka siis ehti oikeasti ensiksi?

Miten asia sitten onkaan, joulun merkitystä - ainakin vielä 1900-luvulle asti - kristillisenä juhlana se ei vähennä mihinkään, koska Sol Invictuksen kanssa sillä ei tätä nykyä ole mitään tekemistä.

Poliittiseen juonitteluun ja imperiumin rakentamiseen keskittyneessä Roomassa ei sitä paitsi oltu erityisen innostuneista uskonasioista - jumalat ja mytologiahan ovat lähinnä vesitettyjä kopioita kreikkalaisilta ja etruskeilta. Uskonto oli pitkälti poliittisen vallankäytön väline, ja hieman eri tapaan kuin lampaidensa hurskaudesta ja puhdasoppisuudesta huolehtineella paavilla. Jumala oli virallisesti Deus Sol Invictus, mutta erilaisia tuttavalisempia kutsumanimiä riitti: niin kauan, kuin kansalaiset kumarsivat häntä auringon ylimpänä ystävänä ja korkeimpana maallisena mahtina, keisaria ei aina järin kiinnostanut, palvoiko väki sitten tarkalleen ottaen El-Gabalia, MIthrasta, Solia - vaiko sitten Jeesus Kristusta, jonka seuraajille keisarin kumartaminen tietysti aiheutti välillä vähän angstia.

Kun juhlapäivä oli jo valmiiksi olemassa, miksei kristinuskokin olisi siis yksinkertaisesti omaksunut sitä tultuaan imperiumin ykkösuskonnoksi? Näin ollen mm. Joseph Ratzingerin, kavereiden kesken Benedictus XVI:n, laskelmoinnit joulupäivän olevan yksinkertaisesti yhdeksän kuukautta laskettuna maaliskuun 25:stä, perinteisestä Marian ilmestyspäivästä - sinänsä looginen näkemys, että täydellisen ihmisen voisi toki olettaa valmistautuvan taivallukseensa myös sen täydellisen ajan; Joosepilta jäi huomaamatta vain se, ettei tuokaan päivämäärä oikeastaan perustu mihinkään, eikä raskauden keskipituuskaan ole oikeasti ihan yhdeksän kuukautta - voidaan sivuuttaa lähinnä epätoivoisena yrityksenä perustella jotain, mitä ei oikeastaan ole lainkaan tarvis perustella.

Tätä nykyä joulun kristillisetkin juuret alkavat toki olla kovasti hautautumassa kaiken roinavuoren alle. Itse en asiaa sinänsä niin menetyksenä pidä, mutta eipä se juhlasta turhaa tee - se kun on muodostunut jo perinteiseksi ainakin suhteellisen hyväntahtoiseksi juhlaksi. Kyseisestä syystä en oikein osaa arvostaa koulujen päätöstä lakkauttaa joulujuhliakaan (tai nimetä ne uudestaan "puurojuhlaksi".) Krääsäjuhlaksi muuntuminen saattaa olla parempi syy, mutta se taas johtuu ihmisten väkipakollisesta yrityksestä muuttaa se sellaiseksi ja unohtaa, mitä sopan pohjalla lopulta on. Itsessään joulu on ihan hieno perinne.

Täälläpäin ei, kerrankin, ollut mitenkään järin krääsäpitoinen joulu - kuusen alle oli ilmestynyt pääasiassa huuliharppu, koottuja parhaita Don Rosan tuotannosta ja Pahkasiasta, elokuva isoista roboteista (isot robotit on aina siistejä by definition) sekä vähän lisää filosofista kirjallisuutta. Dipadapadai ja hyvää uudenvuoden odotusta.