lauantai 6. lokakuuta 2007

Sikariporras kyykyttää

Nähdessäni joskus viime keväänä kuvaradiossa Leijonan kidan mainoksia uskalsin odotella realitysarjaa, joka olisi vaihteeksi ihan mielenkiintoistakin katsottavaa, eikä pelkkää huomionkipeiden tusinatunarien koheltamista. Minä tavallaan ihan oikeasti kuvittelin, että ohjelman kautta mielenkiintoiset ja uniikit ideat voisivat saada julkisuutta ja mahdollisuuden edetä ihan valmiiksi tuotteiksi asti.

Torstaina sitten satuin itsekin ohjelman ääreen ensi kerran juurtumaan - enkä toiselle kerralle näe syytä, ellei sitten viimeisten minuuttien ajaksi Housea odotellessa. Arvatahan olisi pitänyt, että "bisnesmaailman Idolsissa" on kyse aivan samasta kuin portugalilaisia taskusluteja tehtailevassa mökämaailman vastineessaan. Tyhmiä tölvitään, niitä nöyryytetään, jotka väkiselläkin ovat tilanteessa altavastaajana. Olennainen ero on lähinnä, että "leijonan kitaan" uskaltautuvat menettävät kasvojensa lisäksi bisnesideansa ja elämäntyönsäkin.

Allekirjoittaneen näkemässä jaksossa kaikesta päätellen ihan asiansa suunnittelutasolla osaava, mutta bisnesmielessä täysin avuton pellepeloton esitteli leijonille - tai käytetäänpä mieluummin sanaa hyeenat, se kun antaa näiden kapitalistipossujen touhusta paremman kuvan - ideansa kierrätettävästä ruoan kuljetuslootasta. Kaveri tarjosi 40% kuudellakymmenellä kiloeurolla, mutta laiskanlinnassaan löhöävä porsas - ottaen huomioon, että Kyösti Kakkonen lyö halpisromua, niin miehellä on kyllä hämmästyttävän vakuuttavat suurenkin bisnesmiehen elkeet - sai sen hilattua 60%:iin ilman, että idean isä tajusi lainkaan harata vastaan. Ja kun mies ei selvästikään ollut tarpeeksi fiksu tajutakseen, että tuotteesta ihan oikeasti ollaan kiinnostuneita, niin kaverilta päätettiin kusettaa vielä 80% samalla rahalla. Ja sitten haaskalinnut alkoivat nokkia toisiaan.

Anteeksi, mutta 80% bisneksestä, jonka valmistelemiseen keksijä on omien sanojensa mukaan käyttänyt viimeiset kaksikymmentä vuotta elämästää, potilla, jolla nippanappa ostaa pakettiauton niiden boksien ympäriinsä kärräilemiseen? Minä en kehtaisi ehdottaa moista kameroiden edessä.

Mielenkiintoisen tilanteesta tekee, että yksi mukana olevista Scarin kätyreistä, Eero Lehti, on bisnespampun lisäksi myös Suomen Yrittäjien puheenjohtaja sekä Kokoomuksen kansanedustaja. Molemmat edellämainitut käsittääkseni ajavat yrittäjien asiaa, joten minusta on vähän hassua, että kumpaistakin tahoa oletettavasti edustava sälli päättää - suokaa anteeksi karkea ilmaus - perseraiskata aloittelijan noin brutaalisti. Itse en liioin olisi järin hanakka ainakaan jatkossa äänestämään kansanedustajaksi ehdokasta, joka noin ilmeisesti on kiinnostunut vain omasta edustaan.

Nykyään tuntuvat olevan varsin pop ohjelmat, joissa tarkoituksena on nolata tai muuten vain kolhia ihmisiä. Taannoin oli Heikoin lenkki. Idols. Salkkareitakin vaikuttaisi moni katsovan ihan kun Ismoa on niin kiva dissata. Nyt tämäkin. Jatkakaa listaa. Ei sillä, etteikö ohjelma silti ainakin teoriassa voisi olla hyvä, tai etteivätkö ohjelmiin ilmoittautuvat monesti tietäisi odottaakin lantaa niskaansa. Kertonee kuitenkin jotain ohjelmia suuremmissa määrin kuluttavien sohvaperunoiden elämänlaadusta, jos jonkun muun henkisestä kivittämisestä irtoaa loputtomiin hupia.

Tulee töllöttimen ruudulle silti taas nykyään ihan hyvääkin ohjelmaa. Jo aikaisemmin ohimennen mainittu House alkoi tosiaan muutama viikko sitten. Kun Housea alun perin alettiin näyttää Suomessa, oli se ensimmäinen tv-sarja kohtalaiseen toviin, jota ihan oikeasti innostuin seuraamaan. Nyt seuraaminen tarkoittaakin reissua olohuoneen puolelle kun oman koppini digiboksi muutti, mutta taidan jatkossa tehdä tuon viikottaisen retken kuitenkin.