arto näyttää kristukselta
Pahoitteluni jälleen pitkästä blogaamattomuudesta, mutta mulla on oikeastaan ollut tässä viimeisen kuukauden ajan välillä jopa tekemistä, eikä useamman päivän urvotuskausia ole niin kovasti päässyt kertymään. Viikonloppuna aikaa haakasi nörttien kuudestoista kokoontuminen, johon allekirjoittanut osallistui nyt neljännen kerran. Mikäli joku haluaa nipottaa järjestysluvusta niin mainittakoon, että Winter on lamereille.
Assembly on jännä tapahtuma. Vaikka nörttifestarit toki alkavat jo nykyään olla varsin mainstreamia jokaisen kynnelle kykenevän kynäriklaanin ja haltiaheimon saapuessa paikalle eikä pippalot enää ole rumien parrakkaiden setien yksinoikeus, suhtautumiseen aina liittyy yleensä pientä irvailua; "mikä vitun järki ku voi pelata kotonaki", "haha, jotain hikisiä nörttejä areenalla viistuhatta lol".
Itsehän harrastin edellämianittua tietokoneella lorvailemista Assyjen aikaan harvinaislaatuisen vähän - johtuen lähinnä siitä, että en tullut raahanneeksi tietokonemessuille ollenkaan tietokonetta mukaan. Niin järkevältä kuin se kuulostaakin, niin tekeminen ei silti juurikaan loppunut kesken, ja tämänvuotinen taidetapahtuma oli kenties paras tähän mennessä, vielä jokseenkin hauskempi kuin edellinen kerta. Minä kun näen Assyt ennen kaikkea jossain määrin sosiaalisena tapahtumana, jossa voi morjestella muualta Suomesta tulevia irssituttuja (nykyään vähemmän) sekä tutustuilla uusiin (nykyään enemmän) ja yleensäkin vain touhuta kofeiinipöhnässä kaikenlaista älytöntä.
Älyttömiin asioihin kuului useankymmenen elefantin Norsumarssi, jossa olin viime vuonna yhdeksäntenä ja tänä vuonna kymmenentenä - ja molempina vuosina vieläpä saman hepun takana. Maininnan arvoinen oli myös kaveri, jonka älynväläys oli virittää käytävän viereen ruutu, jolla pyöri Girl Panty Scanner -niminen "softa", joka "skannasi" ohikulkevien tyttöjen alusasujen värin ja ilmoitti sen. Hepun kanssa vaihtelimme Jukan kera ajatuksia enemmänkin. Friikkien ideoiden nerokkuudesta voisin joskus blogata ihan erikseenkin.
Hauska ilmiö ovat muuten myös nämä statussymboleiksi Assyille raahattavat naarasoliot, joiden pääasiallinen funktio on kai olla hiljaa ja näyttää hyvältä. En liene ikinä nähnyt niin lyhyttä hametta kuin Hartwall Areenalla torstaina. Sitä, ettäkö hommassa jotain järkeä olisi, en menisi vannomaan, mutta tietenkin jos joku haluaa tulla esiteltäväksi ja katsomaan sivusta kun rumempi puolisko hakkaa kynäriä, niin eipä se tietystikään minun asiani ole.
Ai niin, ja mulle ei varmaankaan koskaan ennen ole kättelyjen yhteydessä sanottu, että "tämä on suuri kunnia". Siistiä. Palailemme astioille, ensi kerralla toivottavasti jonkun aiheenkin kera.
