Anteeksi, rakkaat lukijani, että olen jo kahden vuoden ajan laiminlyönyt täysin Hunis 1:n - kuten myöskin muut blogini - olemalla erittäin laiska ja pessimistinen kirjoittaja. Pahoittelen myös, että olen laiminlyönyt laajemminkin koko suomalaisen yhteiskunnan epäämällä kansalaisilta elintärkeät kannanottoni päivän polttaviin puheenaiheisiin. Anteeksi, minä rukoilen; suokaa anteeksi! En silti lupaa parantaa tapojani.
Kaikki tämä johtuu oikeastaan kuitenkin vain siitä, etten ole alkuunkaan käsittänyt, kuinka painava minun sanani nykypäivän verkottuneessa maailmassa todella onkaan. Tästä on tietysti syyttäminen oman valveutuneisuuteni puutetta; en vain ole seurannut tarpeeksi tarkasti kannanottojeni ja keskustelunavauksieni herättämää mielenkiintoa.
Vai, miten on: kuinka moni teistä, arvoisat b-luokan blogistit, voi kerskailla keränneensä 81 (kahdeksan-vitun-kymmentä-jumalauta-yksi!) ääntä Vuoden pöntöin mokutus -kisassa? Häh? Niin, antaa tulla vaan? Sitähän minäkin. Selatkaa vain, siellä minä olen.
Mielenkiintoinen piirre sinänsä on, että hävisin kyseisessä kilpailussa näemmä tittelin tekstille, joka oli kirjoitettu jo vuonna 2007, kun taas omani on päivätty joulukuun 31. päivälle vuotta 2008. Hällä väliä, meriitti se on tämäkin - otetaanpa siis kertauksena vielä lausahdus, jolla hävittiin täpärästi Vuoden pöntöin mokutus 2007tai2008taiehkä2009 -skaba, mutta tultiin yhtä kaikki kunniakkaalle sijalle 472.
Ainakaan vähän tummempi pigmentti ei tunnu viimeaikaisten trendien valossa olevan kovin suureksi eduksi täälläkäänpäin. Meillä tämänvuotisia vaalivoittajia nimittäin olivat, ikävä kyllä, perussuomalaiset (pers.).
- Arto Kekkonen
Niinpä niin. En oikein tiedä, mistä päästä sitaatin nerokkuutta - saati sitten pönttöyttä! - pitäisi lähteäkään analysoimaan: aloittaako lopusta, pinokkiomaisen nokkelasta perussuomalaisen puolueen lyhenteellä leikittelystä, vaiko koko jöötin hälyttävän akuutista ajankohtaisuudesta. Niin tai näin, menestys Vuoden pöntöin mokutus -meriitistä mitellessä ei suinkaan ole ainoa indikaattori tämänhetkisestä statuksestani blogistanin presidentinvaalitaiston kärjessä: paitsi että menestystäni povaa testosteronia tihkuva kuvani miestenvaikenenlehden kannessa, on lisäksi äsken itsekin esittämäni sitaatti päätynyt myös taannoin leikkisästi propellipäiksikin nimitettyjen Homma-hemmojen HommaWikiin. Katsokaa vaikka, siellä minä olen, luokassa "Ihmisrodut" juuri ennen itseään hampaidenharjaus- ja kunto-opasministeri Alexander Stubbia. Huh-huh.
Tokkopa tätä asiaa siis osuvammin voisinkaan kiteyttää muuten, kuin siteeraamalla erästä kotimaista akateemikkoa:
oot suuri mielipidevaikuttaja
- Anna Mannila
Korvat höröllä ja muutkin elimet skarppina siellä sitten uusia väläyksiä odotellessa, kaverit.
