Kevät tuli lumi suli

Hipheleijaa jälleen rakkaat lukijaiseni. Viime aikoina olen taas poikkeuksellisesti jaksanut olla koulussakin melko sosiaalinen, mikä seikka yhdistettynä siihen, että yhäkin vietän arkipäiväni lähinnä nukkumalla, on jättänyt heikonlaisesti aikaa pohdiskella syntyjä syviä, ja siihen ynnätään kohtalainen kyrsiintyminen yleisesti kaikenlaiseen ja hajonnut ranne. Vähän pitkähköksi venähtäneen tauon jälkeen valtakunnan suurimman torven lienee kuitenkin jälleen nostaa edes pieni pauhu.

Ykköspuheenaihe on tietysti viime aikoina ollut politiikka; vaalit tuli ja vaalit meni. Yleensä sitä ovat ihmiset tottuneet siihen, että valtikan vaihtuminen uusille nuijille ei paljon maata hetkauta suuntaan tai toiseen, hiekkapaperin kirvellessä kannikoissa ihan samaan tapaan kuin ennenkin. Kun katselee läpi päässeiden ehdokkaiden listaa, on kuitenkin selvää, että asiaan tulee tällä kertaa muutos, sillä Suomen kansa tuli tällä kertaa valinneeksi eduskuntaan miehen, jonka kivet ovat täyttä graniittia. Allekirjoittanut esittää painokkaan kannanottonsa sen puolesta, että maan pääministeriksi valittaisiinkin seuraavalle hallituskaudelle Markku Uusipaavalniemi. Suomen ulkopoliittinen asema olisi taatusti turvattu Uusiksen yksinkertaisesti tuijottaessa kukkoilevat ulkovaltojen auktoriteetit ruotuun. Myöskään ministerin yksityiselämään ei tarvitsisi enää kajota eikä lehdistön siitä hakea skandaaleja. Toisin kuin Vanhasen Matilla, jonka härskiydestä olemme saaneet vasta Susan Kurosen kirjan myötä lukea, Uusis on rehellinen mies ja myöntää avoimesti hänellä olevan vain pesän mielessään.

On tosin tunnustettava, että meikäläisen painokas kannanotto ei ilmeisesti olekaan aivan niin painokas kuin olen sen kuvitellut olevan. Vaikka asian puolesta blogissani puhuinkin, Pasi Matilainen ei saanut kuin nelisenkymmentä ääntä, eikä päässyt eduskuntaa. Pettynyt olen teihin äänestäjiin. Noh, hyvä sentään että aika harva mulkero tuli sitä LOL-mainoksella esiintynyttäkin äänestäneeksi.

Sitten vielä musiikkirintamalle. Idolsista en jaksa enää puhua koska se vähä mielenkiinto, joka siihen joskus oli, myöskin meni. Toinen niistä pitkätukistakin putosi jo vaikka se oli kisassa tokaparas. Mutta sama se, kävi miten kävi, minua ei oikeastaan kiinnosta. Sen sijaan satuin tuossa galtsussa ja last.fm:ssä sun muissa pörrätessäni törmäämään yhteen uuteen lupaukseen. Sattuipa huomioni kiinnittämään loistava bändinnimi Stalingrad Cowgirls. Iskulauseeksi "Save a horse - ride a cowgirl", napapiirin takaa tulevia punkkarityttöjä musisoimaan ja meikäläinen on fani salamana. Näillä on näköjään levysopimuskin jo ja sitä paitsi oikeasti ihan yllättävän nastaa kuunneltavaa. Loistokasta.

Joopati, palaillaan taas asiaan jahka pääsen tästä lamaannustilastani eroon. Multa syntyy aika hyvin tekstiä silloin kun saan itseni sellaiseen näennäisen kaikkivoipalta tuntuvaan olotilaan (joka minun tapauksessani, toisin kuin useimpien muiden) ei vaadi edes alkomaholia tai muunkaan sortin päihteitä. Mutta tälleensä kun on ollut muutaman päivän käynnissä ollut jo paranemaan päin oleva kyrsiintymisputki niin ei oikein jaksa mitään. Sopivasti iski taas koeviikon ajaksi. Nohnoh, kai se tästä. Ainaki matematiikka sujui kivasti tänään.