Hiekka vähenee

"Sä näytät vähän räjähtäneeltä"
"Mä kävin kebabilla"

Jees, olisi se ruljanssi nyt allekirjoittaneellakin edessä, että pitäisi alkaa vähän suunnitella tulevia tekemisiään - ukkosmyrskyn lailla rymisevä ryhmänohjaajamme kun viime tiistaina kertoi meille opintojen, huolellisuuden, ahkeruuden ja sen sellaisen tärkeydestä. Sen lisäksi hän kertoi myös mm. siitä, että edellisviikolla mukaan käsketyn kirjan unohtaminen kotiin on lähes satavarma merkki opintojen venymisestä vuodella tai parilla ja varmaankin myös urasta kaupunkien virkistysalueiden kemiaa tutkiessa. Tämän päätteeksi saimme kouraan siniset vihkoset, jotka sisälsivät infformaatiota elikkäs tietoa koulussa tarvittavista kursseista. Niitä pitäisi vissiin nyt alkaa valita ensi vuodelle.

Jeespoks. Ensimmäisenä on vissiin jätettävä tämän vuoden neljännessä ja viidennessä jaksossa olevat FY2 ja FY3 pois, fysiikalle kun ei loppujen lopuksi liene tiedossa käyttöä meikäläisen jatkoa ajatellen, ja voin yhtä hyvin lukea kys. kurssien aiheet Wikipediasta ja päntätä koulussa jotain hyödyllisempää.

Kuukausien jahkaamisen jälkeen sain lopultakin tehtyä jonkin sortin suunnitelman siitä, mitä ehkä lähtisin lukemaan. Kokosin sen taulukon muotoon. Uppailen joskus jos jaksan.

Esimerkiksi saksaa olisin tuon mukaan lukemassa koko B3:n oppimäärän verran, eli kahdeksan kurssia. Todellisuudessa en oikein tiedä riittäisikö siihen innostus. Nyt sitä on kuitenki jo kaksi kurssia käyty, ja jos koko touhusta haluaa mitään päähänsä jättää, niin lisää lienee luettava. Sinäänsä siis tuntuisi tyhmältä jättä touhu ihan heti kesken, joten on kai sitä ainakin kuutisen kurssia käytävä. Ja kun kuusi, niin miksei kahdeksan. Kirjoittaa tuskin aion.

Yhteiskuntaoppi olisi kai menossa kirjoitettavaksi nyt. Siitä taitaisi hyötyä hyvinkin monessa hommassa - ja niinno, minullahan ei ole oikeastaan kovin selkeää hajua siitä, mihinkä olisin jatkamassa. Jossain vaiheessa harkitsin jopa teknillistä korkeakoulua, mutta se on sittemmin alkanut jäädä poies. Nyt olisi ehkä mielenkiintona lähteä leikkimään rahakasoilla (kauppakorkea), viilaamaan pilkkua ja kiertelemään pykäliä (oikeustieteellinen) tai sitten päätyä jonkin sortin kirjoittelupuolelle. Noissa kaikissa onneksi jossain määrin on yhteiskuntaoppi hyödyksi, joten se lienee ihan kätsy valinta. Ja pääsyy tietysti, että yhteiskuntaoppi kiinnostaa. Psykologiakin kiinnostaa, ja voisin kirjoittaa sen toisena reaalina. Siitäkin olisi hyötyä ainakin noissa kahdessa ekassa. Tykkäisin kyllä kanssa jonkin sortin ilmaisuhommasta kuten leffojen teosta (kameran takana), mutta sellaiseen olen onneksi liian kuvataiteellisesti lahjaton, joten ei tarvitse onneksi moisia tuumia.

Muutama viestinnän kurssi olisi koulun lehteen (ja nettilehteen, jonka olemassaolosta en ole koskaan kuullutkaan) liittyviä ja mediapsykologiaa. Olettaen toki, että lehteen pääsisi mukaan, mistä nyt ei voisi mitenkään takuuseen mennä. En kyllä ehdi käydä viestinnän peruskurssia nyt missään välissä, mutta toivottavasti se ei ole niin tarkkaa. Olisi pitänyt tajuta nuo silloin kun sitä lukiopaikkaa ja ekan vuoden kursseja valittiin viime kesänä, mutta tuli rupateltua tutorien kanssa grillimakkarasta ja sen sellaisesta, niin se sitten vähän jäi. Eikä sitä tajunnut ajatella silloin muutenkaan. Lisäksi kiinnostaisi käydä filosofiaakin vähän enemmän, ainakin muistaakseni neloskurssi, joka oli yhteiskuntafilosofia. Noista vaan alkaa hyvin pian jo se 75 tulla täyteen, ja siitä ylöspäinhän käydään jo ylimääräisiä. Lisäksi pitäisi kai vielä ehkä jotain syventäviä ja soveltavia jostain ottaa - onkohan esmes enkun syventävissä mitään pointtia, vai meneeköhän se ihan peruskursseilla sujuvasti.. Matematiikassakin oli hyödylliseltä näyttäviä ylimääräisiä kursseja. Raah, rasittavaa pähkäillä näitä. Ehkä annan vain olla toistaiseksi ja pähkäilen joskus muulloin.

In other news, käväisin tänään syömässä pizzeria Xonassa. Se oli pitkästä aikaa ihan aito kebab-ateria. Viikko sitten kävin siellä myös, ja silloin söin yhden parhaista pitakebabeista joka on vastaan tullut. Nyt tuli valittua kebab ranskalaisilla, ja se oli melko kuiva, kastikkeeton(!?) ateria. Erikoisinta oli kuitenkin se, joka teki siitä aidon - nimittäin. Ilmeisesti tässä oli käytetty erästä eksoottista maustetta, jota kasvaa kebab-miesten käsien väliin sijoittuvalla alueella. Ateriaa popsiessa tuli nimittäin suuhun maku, joka muistutti sitä hajua, joka lähtee kun hiuksia poltetaan. Hyi s..., niin.

Tämä blogi on muuten ollut varsin kauan ilman nimeä. Nyt oon alkanut visioida muutamia. Kovasti on tehnyt mieli nimetä tämä Linnunrata-teemaisesti, siis viitata jollain tavalla Douglas Adamsin löytämään perimmäiseen vastaukseen: 42. Nimi voisi siis olla simppelisti 42, tai Neljäkymmentäkaksi, tai 6x9 tai 6*9. Jälkimmäinen viittaisi siihen, että perimmäinen kysymys on samaisen teoksen mukaan "mitä saadaan kun kuusi kerrotaan yhdeksällä". Vastaus on 42. Älkääkä väittäkö, että ei se oikeasti ole. Se on. Ihmisillä olisi toki paha tapa tulkita tuo kuusi ja ysi vähän väärällä tavalla, mutta se toisaalta toisi vain lisää hupia. Mitäs sanotte? Jos ei käy niin voin koettaa keksiä muutakin. Pätevä slogan tarvitaan toki vielä täydentämään nimeä, mutta se on sitten jo helppo keksiä.