Vahtikoira rokotuksen tarpeessa

Sellaista. Yleistä epäpätevyyttä ei tässä maassa pidetä kummoisenakaan esteenä kahvin litkimiselle kabinetissa, ei liioin väliksi vaikka korruptoitunut, jo kerran eronnut ministeri käyttääkin toisen mahdollisuutensa vapaan yhteiskuntajärjestyksen alas ajamiseen. Ehei - poliittista itsemurhaa hinkuvan on turha yrittää liikoja. Se on nykyään ihan yhtä helppoa kuin vaikkapa henkilökohtaisen vararikon tekeminen tai soittoäänen tilaaminen ja onnistuu kätevästi SMS-viestillä vaikkapa rentouttavasta vaahtokylvystä.

Minä en toivottavasti ole ainoa, jota niin sanotusti nakertaa tämä median raivotautinen ajojahti. En tietysti tarkoita, etteikö olisi pienen metakan arvoista, kun ministeri valehtelee vaikkakin yksityiselämäänsä koskevassa asiassa - mutta tarveko toimittajalla on senaattoria parista bitistä yleensäkään ahdistella? Ehkä onkin, jos viestit on lähetetty virkapuhelimesta: vaan onko sen perusteella syytä ristiinnaulita kaveri? Sivumennen sanoen jotain mätää on - tarkalleen ottaen noin kookkaan säiliöautollisen verran - myös kansassa, jos tämä koetaan syyksi esittää uhkauksia ja pyrkiä näin estämään tuota syntistä naistennaurattajaa tärväämästä pyhää messua. Oikeastaan mätää on aikamoinen sammiollinen, jos ylipäänsä minkään - paitsi, no, ehkä saksien tuomisen liian lähelle hiuksia - kokee oikeuttavan uhkailuun. Itse olen tottunut kuulemaan uutisia moisesta fundamentalismista vähän toisesta maailmankolkasta, enkä mielelläni kuulisi sieltäkään. Sitä paitsi: eikö kukaan minun lisäkseni muka olisi osannut arvostaa sitä kohtalon ivaa, jos Ike olisi kantanut ristin ja jos hän lopulta joutuu eroamaan? Tajuatteko, kantaisi omaa ristiään? Häh? Pellet.

Tokkopa tässä tietysti onkaan kyse siitä, että media Kanervan rikosta mitenkään raskauttavana pitäisi. Ehei, vaan siitä, että toimittajilla on surkea itsetunto, elämä huonosti, huono liksa ja rumiakin ovat. (Minähän tämän tiedän - paitsi tietysti palkasta - kun itsekin olen moiseksi ehkä aikomassa.) Näitä puutteita asemaansa masentunut neljäs valtiovalta sitten koettaa paikkailla keskittämällä koko mahtinsa tähän ristiretkeen. Mikäpä olisikaan ns. journalistille koreampi sulka kirppikseltä ostettuun kulahtaneeseen pipoon, kuin valtiovallan huipulla olevan pakottaminen eroon? Mattikin, mokoma, kun osoittautui sittenkin turhan kovaksi luuksi. Kiusataan nyt Ikeä sit.

Sinänsä minulla ei itse asiaan niin vahvaa kantaa, ja kiistämättä medialla on oikeus ja jopa velvollisuus tuoda asia julkisuuteen, jotta vallanpitäjät tietävät kenelle teoistaan vastaavat. Mutta olisi tässä maailmassa oikeasti muutakin puhuttavaa. Minusta esimerkiksi Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtajan Jacques Roggen kommentti mielenosoituksiin, joita olympiatulen sytyttäminen Kiinassa aiheutti, on aika saakelin hauska: "On aina surullista, kun on protesteja."

Joo, ihan totta turisee mies, ihmisoikeudetkin ne ovat kovin surullinen asia minusta. Parempi kun ei sellasista liikaa mesota, ihan välillä vain vähän hiljaa supatellaan.

Siinä välissä voi myös aina kiskaista nahkaliiviin puettua setää parrasta, tai tehdä jotain vähän vastaavaa. Kieltämättä se on joskus aiheellistakin.