Kevät tuli lumi suli

Hipheleijaa jälleen rakkaat lukijaiseni. Viime aikoina olen taas poikkeuksellisesti jaksanut olla koulussakin melko sosiaalinen, mikä seikka yhdistettynä siihen, että yhäkin vietän arkipäiväni lähinnä nukkumalla, on jättänyt heikonlaisesti aikaa pohdiskella syntyjä syviä, ja siihen ynnätään kohtalainen kyrsiintyminen yleisesti kaikenlaiseen ja hajonnut ranne. Vähän pitkähköksi venähtäneen tauon jälkeen valtakunnan suurimman torven lienee kuitenkin jälleen nostaa edes pieni pauhu.

Ykköspuheenaihe on tietysti viime aikoina ollut politiikka; vaalit tuli ja vaalit meni. Yleensä sitä ovat ihmiset tottuneet siihen, että valtikan vaihtuminen uusille nuijille ei paljon maata hetkauta suuntaan tai toiseen, hiekkapaperin kirvellessä kannikoissa ihan samaan tapaan kuin ennenkin. Kun katselee läpi päässeiden ehdokkaiden listaa, on kuitenkin selvää, että asiaan tulee tällä kertaa muutos, sillä Suomen kansa tuli tällä kertaa valinneeksi eduskuntaan miehen, jonka kivet ovat täyttä graniittia. Allekirjoittanut esittää painokkaan kannanottonsa sen puolesta, että maan pääministeriksi valittaisiinkin seuraavalle hallituskaudelle Markku Uusipaavalniemi. Suomen ulkopoliittinen asema olisi taatusti turvattu Uusiksen yksinkertaisesti tuijottaessa kukkoilevat ulkovaltojen auktoriteetit ruotuun. Myöskään ministerin yksityiselämään ei tarvitsisi enää kajota eikä lehdistön siitä hakea skandaaleja. Toisin kuin Vanhasen Matilla, jonka härskiydestä olemme saaneet vasta Susan Kurosen kirjan myötä lukea, Uusis on rehellinen mies ja myöntää avoimesti hänellä olevan vain pesän mielessään.

On tosin tunnustettava, että meikäläisen painokas kannanotto ei ilmeisesti olekaan aivan niin painokas kuin olen sen kuvitellut olevan. Vaikka asian puolesta blogissani puhuinkin, Pasi Matilainen ei saanut kuin nelisenkymmentä ääntä, eikä päässyt eduskuntaa. Pettynyt olen teihin äänestäjiin. Noh, hyvä sentään että aika harva mulkero tuli sitä LOL-mainoksella esiintynyttäkin äänestäneeksi.

Sitten vielä musiikkirintamalle. Idolsista en jaksa enää puhua koska se vähä mielenkiinto, joka siihen joskus oli, myöskin meni. Toinen niistä pitkätukistakin putosi jo vaikka se oli kisassa tokaparas. Mutta sama se, kävi miten kävi, minua ei oikeastaan kiinnosta. Sen sijaan satuin tuossa galtsussa ja last.fm:ssä sun muissa pörrätessäni törmäämään yhteen uuteen lupaukseen. Sattuipa huomioni kiinnittämään loistava bändinnimi Stalingrad Cowgirls. Iskulauseeksi "Save a horse - ride a cowgirl", napapiirin takaa tulevia punkkarityttöjä musisoimaan ja meikäläinen on fani salamana. Näillä on näköjään levysopimuskin jo ja sitä paitsi oikeasti ihan yllättävän nastaa kuunneltavaa. Loistokasta.

Joopati, palaillaan taas asiaan jahka pääsen tästä lamaannustilastani eroon. Multa syntyy aika hyvin tekstiä silloin kun saan itseni sellaiseen näennäisen kaikkivoipalta tuntuvaan olotilaan (joka minun tapauksessani, toisin kuin useimpien muiden) ei vaadi edes alkomaholia tai muunkaan sortin päihteitä. Mutta tälleensä kun on ollut muutaman päivän käynnissä ollut jo paranemaan päin oleva kyrsiintymisputki niin ei oikein jaksa mitään. Sopivasti iski taas koeviikon ajaksi. Nohnoh, kai se tästä. Ainaki matematiikka sujui kivasti tänään.

Mualima pieni paikka on

"auta mua mä kuolen"
"minkä värisiä kukkia sä haluat haudalles"

Viikonloppu alkaa taasen olla nähty. Tai ei ihan vielä: minun filosofiani mukaan alkaa herätessä ja päättyy vällyjen väliin painuessa, ja kun se tänään alkoi varttia vaille kaksi, lienee jäljellä vielä muutama tunti. Se ei sinäänsä ollut yhtään hullumpi.

Perjantaiaamuna 61 tuli kerrankin pysäkille oikeaan aikaan ja säästin satakunta metriä kävelymatkaa. Kampissa bongasimme erään suuren vantaalaisbändin solistin jengeineen, ja siihen liittyi eräs hauska yhteensattuma. Valitettavasti toinen suuri idolini, P. Diddy, jäi näkemättä vaikka hällä suuret partyt siellä olikin. Pukinmäessä tuli vastaan toinenkin yhteensattuma: suomalainen irkkimaailma on pieni, ja ilmeisesti kaikki siellä tuntee Jussi Karin. Kaikki. Pukinmäestä sai sitä paitsi hyviä pitakebabeja. Harmi, että missattiin juna sen takia.

Lauantai olikin sitten sitä perinteistä turhanpäiväistä urvottamista, ja liikenteeseen selvisi taas kunnolla siinä puoli kahdentoista maissa yöllä. Nasta räntäsadekin oli. Rekolan koulu on ilmeisesti remontissa, ja siellä oli selällään olevia ovia. Houkutus oli suuri lähteä tutkimaan sitä, kun ne työmaa-alue kyltit oli vielä sellaisessa paikassa, ettei niitä meinannut oikein nähdä.. Joskus toiste sitten. Niin ja sunnuntai nyt on aina viikon typerin päivä, joten siitä, että se oli aika syvältä, ei pahemmin kannatakaan välittää.

Noh, se siitä. Mistäs te haluaisitte tänään kuulla? Ai ette mistään, haluaisitte nukkumaan vai? No hyvä, iltasadustahan meikäläisen jutut kai varsin mainiosti käykin.

Kerrotaan vaikka vähän jutuista jotka on NAKERTANEET meikäläistä viime aikoina. Kuten esimerkiksi ihmiset. Sellaiset hyödyttömät ihmiset, jotka tulevat toljottamaan viereen kun mä yritän maata sohvalla koulussa, pohdiskella asioita ja yleisesti ottaen vain olla rauhassa. Sitten siihen tulee joku urvelo, jolla ei ole mitään asiaa. Korkeintaan se kysyy että mikä tunti on seuraavaksi tai moneltako se alkaa. Sitten kun vastaan siihen lyhyesti - tod. näk. "en muista" tai jotain vastaavaa - niin se ei tajua että ei nyt kauheasti kiinnosta ja jatkaa toljottelua eikä sano mitään muuta. Huonolla tuurilla se istuutuu vielä siihen ja meikäläisen tarttee keksiä jotain ja lähteä menemään. Ei siinä mitään, kyllä "mitä sulla on seuraavaksi" voi olla ihan hyväkin keskustelunavaus, mutta se edellyttää, että 1) on ees jotenki hyvä tyyppi ja 2) keksii siitä sitten jotain muutakin sanottavaa. Ja jos sattuu olemaan söpö ni sekin auttaa. Mutta muussa tapauksessa jos on jotain asiaa ni sanoo sitten sen, ja jos ei ni menis ny männikköön ja antaisi mun lorvia siinä sohvalla. GRAU.

Voisinkin oikeastaan ottaa vanhan kunnon Kekkosiakin kiinnostaa -replykuvani taas käyttöön ja tehdä tuosta vaikka jonkun pahville liimatun printtiversion. Sitä voisi sitten heilutella aina kun alkaa pulssi nousta jännityksestä siinä määrin että alkaa suonten seinämät rutista. Haluaisin kanssa sellaisen rintanapin, jossa lukisi että "ei kiinnosta" ja joka syttyisi hehkumaan punaisena aina, kun sitä läimäisee. Silläkin voisi sitten näppärästi ja hienostuneesti aina viestiä. Toisaalta voisi se kanssa olla väriään vaihtava, niin että sen voisi laittaa vihreäksi sitten aina kun ihan oikeasti kiinnostaakin. Kun.

Horjuva uskoni televisioon on taas hieman palautunut. House lähti tauolle antaakseen tilaa realityscheisselle - joskin Idols on sentään vielä jokseenkin katsottava - mutta Yle tuotti äärimmäisen positiivisen yllätyksen ottaessaan ohjelmistoonsa hillittömän loistavan piirrossarjan PASILAn. Katsokaa ihmeessä, lauantaina 22.05 ja keskiviikkona joskus illalla uusinta. Bonuksena sen näkee vielä netistäkin. Eräskii tätä dissannut ilmoitti lauantaina kokeneensa valaistumisen.

Näin loppuun vielä vähän politiikkaa. Ihan vain sen verran, että jos minulla on lukijoita Jyväskylästä, niin mulla on teille ehdokas. Äänestäkää tätä äijää. Ei se ihan selvästikään mitään tajua mistään kun haluaa verot alas ja perustulon, intin vapaaehtoiseksi ja Suomen natoon ja sitä rataa, mutta olen ehdottomasti stiä mieltä, että tämä maa tarvitsee kansanedustajan, joka esiintyy vaalimainoksessaan ilman housuja. Olisi sitä paitsi taas uusi sulka Internetin joukkovoiman hattuun jos galtsumainoksella lähdettäisini Arkadianmäelle kahvia ryystämään. Noh, ei se ole lähdössä, mutta joo.

Siinä kaikki tällä kertaa. Mielenkiintoista taas havaita, että postauksen sävystä tuli sangen negatiivinen, vaikka fiilis on oikeastaan ihan hyvä. Kukapa sitä tietysti mitään hilpeyttä ja iloisuutta haluaisikaan lukea. Palaamme asiaan taas tuonnempana. Odotellessanne voitte toivoa, että mitvitin blogiinsa tälläämä "tauolla"-lätkä kaikkoaa. Voitte kanssa nostaa hieman meteliä asiasta, koska minusta ei ole mitenkään kiva juttu, että valtakunnan ykkösblogaaja pettää tällä tavalla lukijansa. Vastuutonta.

En ota. Hauska nähdä mihin tämä johtaa.

"ootteks te niitä hevirokkareita?"

Tänään blogataan pikaisesti ihan parista pikkujutusta, ettei pääse kirjoitteluväli repeämään turhan abysmaaliseksi kuiluksi sentäs. Ensimmäinen on uutisena sinäänsä jo vähän vanhahko, mutta liittyy osaltaan aineeseen jota huomenna pitäisi kirjoitella koulussa - ja olisi pitänyt kirjoitella jo viikon ajan - joten nostetaanpa esille: tammikuun levyale tuotti tulosta.

No mutta voi, tämähän taas musersi maailmankuvani - vai että levyjen myynti nousi kun hintoja lasketaan? Kun minähän luulin, että ne onpi olleet korkealla ihan juuri siksi kun tuhmat ihmiset ei osta niitä vaan lataavat mokomat kurjat VARKAAT ne internetistä. Ja se kun tarkoittaa että ainaski sata miljoonaa ihmistä jotka ihan satavarmasti muuten ostaisi ne levyt ei osta, niin yksistään jenkkilässä tulee sitten kymmenen biljardii tappiota.

Näinpä näin joo. Tottahan toki nörttikansa on aina tiennyt, että kaiken maailman väitteet piratismin tuottamista jättiläistappioista on suurelta osin - joskaan eivät toki täysin - puppua ja DRM vain ja ainoastaan keskenään rähistelevien mediajättien yritys sitoa asiakkaat omaan monopoliinsa, mutta tässä nyt sitten tuli todisteet. Huomatkaa, että Hesarin uutisessa ei mainitakaan mistään tällaisesta halaistua sanaa - ihastellaan vaan sitä, miten hyvin alennusmyynti meni, mutta piratismista eivät herrat rosvoruhtinaat nyt ole innostuneet rupattelemaan. Eikä juttuun edes ole otettu mukaan ketään, joka olisi. Niinpä voidaankin sitten taas parin kuukauden päästä viedä penskat raastupaan, "kun ei se oikeasti mitenkään siihen liity että ne olisi niin kalliita.."

Kyrsii btw kun mun mielialani tuntuu ailahtelevan suuntaan ja toiseen välillä aika älyttömistä pikkujutuista jotka ei oikeastaan kuulu mulle mitenkään tai sen puoleen vaikutakaan yhtään mihinkään. Sillä on tapana laskea toimintakapasiteettia. Toisaalta on siitä välillä hyötyäkin. Sen lisäksi totesin, että ihmisillä on paha tapa olla saamatta mitään aikaiseksi koskaan ellei niitä väkisellä ruoski tekemään jotain, ja sekin kyrsii. Niinpä vähän ajattelin, että voisin ruveta itse sellaiseksi, joka saa aikaiseksi sellaisia asioita, jotka kiinnostaa tai täytyy saada. Joo ja mennäänpä eteenpäin, tää oli vaan tällanen.

In other news, YTV:n yhteispalvelupisteistä saapi tulostettua matkakortilta puolen vuoden ajalta kaikki matkat. Suunnitelmana on ollut käydä ne hakemassa jo.. noh, puolen vuoden ajan kutakuinkin, mutta nytpä se tulikin toteutettua. Tykkään ilmeisesti Helsingistä, suurin piirtein kerran viikossa on näemmä tullut sinne tehtyä reissu. Ja vuodenvaihteessa Vantaan sisäisten arvolippujen hinta nousi SENTILLÄ. Ryöstöä.

Senteistä puheenollen, Hesarissa oli juttua kirurgisista toimenpiteistä tässä eräänä päivänä. Peniksenpidennysleikkauksia saa kuulemma 1790 eurolla. Näin vinkkinä, jos jollakulla teistä sattuu olemaan ongelmia itsetunnon kanssa.