"KUINKA KEHTAAT VERTAILLA GÖSTAA JA KIRKAA?!?!"
Kirka kuoli. Maailma suree. Tässä aiheeseen liittyvä irkkiquote.
Ja eespäin muihin aiheisiin, jos niitä nyt on. Viime aikoina ei ole kauheasti ollut. Pari viimeisintä päivää olen vain koomannut kotona saamatta mitään järkevää aikaiseksi, kun on koeviikon ansiosta ollut vähän vapaapäiviä. Huomenna loppuu sekin enkunkokeen merkeissä. Mutta ehkei siitäkään sen enempää, ei ketään kuitenkaan kiinnosta.
Niin muuten tosiaan. Minähän olen tätä blogia nyt vakituisesti pitänyt hieman reilun vuoden, siitä asti kun aloin galtsuun kirjoitella joskus marraskuun 2005 hujakoilla. Sitä ennen yritin pitää blogia mm. toisessa osoitteessa blogspotissa, mutta se vähän jäi, ja tyydyin vain kirjoittelemaan muutamien forumeiden yöeläjien threadeihin. Missään vaiheessa en ole kuitenkaan juuri omistanut yhtä lyhyttä kappaletta enempää omien angstieni puimiselle.
Sinäänsä mielenkiintoista, koska tutkimusten mukaan omasta elämästä kertominen on blogien yleisin aihe. Ja itse asiassa ainakin omasta mielestäni myös mielenkiintoisin, mikäli kirjoittaja on hyvä. Itse asiassa olen itsekin bongaillut erinäisistä paikoista muutamia ihan kirjoittajien omasta elämästä kertovia blogeja ja stalkkaan niitä, vaikken tiedä kirjoittajista sen lisäksi yhtään mitään, tunne tyyppejä lainkaan saati sitten ikinä mainitse että lueskelen niitä. Lukemistaan palikoista voi sitten hauskasti koota eräänlaisen kuvan siitä kirjoittajatyypistä. Sitten taas toisten blogien (kuten opettajan) stalkkaaminen voi olla ihan antoisaa siinä mielessä, että jotkut ihmiset nyt väkiselläkin jäävät vain pelkiksi kuoriksi. Blogeihinsa ihmiset saattavat kirjoittaa aika henkilökohtaisiakin asioita. Syventävät kuvaa ihmisestä melko paljolti. Hyötyä tai merkitystähän sillä ei juuri ole, mutta se on mielenkiintoista.
Oikeastaan mitään syytähän ei ole mistään muusta aiheesta juuri kirjoittaakaan. Esimerkiksi omat juttunihan ovat hyvin pitkälti koostetta mielenkiintoisimmista jutuista eniten lukemastani blogista, Slashdotista, ja jossain määrin muista lähteistä kerätyistä stooreista, joihin sitten kommentoin omiani. Tällainen tarjoaa tietty välillä näppäriä tapoja naljailla vallanpitäjien ja sen sellaisten kustannuksella, mutta mihinkään sillä ei vaikuteta. Yksittäinen blogaaja ei kuitenkaan kiinnosta oikeasti ketään tai vaikuta kenenkään mielipiteisiin.
Jonkin sortin suuruudenhulluus joitakin blogaajia tuntuukin vaivaavan, päätellen siitä, miten iso hitti joissakin blogilistan suomalaisissa blogeissa on ollut blogaamisesta itsestään kirjoittelu, ja nimenomaan sen käsitteleminen jonain uutena massiivisena valtamedian muotona, joka vielä joskus määrää koko yhteiskunnan kehityksen suunnan ja vaikka mitä muuta. Itsehän taas kirjoittelen juttujani, ja naljailen pääministereiden kustannuksellani, täysin omaksi huvikseni, välittämättä itse asiassa pätkääkään siitä, lukeeko tätä joku muu vai ei. Pääasia vain, että saan tyhjenneltyä päätäni turhista ajatuksista aina silloin tällöin. Missä ne ajatukset ovat sen jälkeen, ihan sama. Sen takia en ole ikinä oikein sisäistänyt näiden tietylle lukijakunnalle (ts. "friends only") suunnattujen plokien ideaa; minua kun ei siis myöskään juuri kiinnosta, että kuka tätä sitten lukee, enkä näe syytä sitä siis yrittää mitenkään rajatakaan.
Mitään sen isompaa juttua en näe blogeista tulevan osittain edes siksi, että kirjoitettu teksti itsessäänkin on vanhentunut juttu, ja ainakin sen vaikutus ihmisten mielipiteisiin. Oli aika, vuosisata tai pari sitten, kun taitava kynäniekka oli pahin painajainen, jonka suurissa saleissaan kärpännahkaviitassa keimaileva kruunupää saattoi kuvitella. Yksi sanailijavelho saattoi saada miljoonat ihmiset kiihkoontumaan, eivätkä miljoonat kiihkoontuneet ihmiset olleet mitenkään hyvä juttu diktaattorien kannalta. Niinpä näitä kirjailijoita ja runoilijoita viruikin tyrmissä melkoiset pinot. Nykypäivänä - huom. länsimaissa - kuka tahansa saa raapustaa ihan mitä haluaa, mutta sillä ei ole enää mitään väliä. Meillä on Internet, radio, televisio. Jatkakaa listaa. Kirjoja luetaan paljon vähemmän kuin ennen, telkkari on korvannut ne. Webistä löytyy Youtube ja Idolsin ekstrat Mikkarin nettisivuilta. Galtsussakin on jo ainakin betatestissä äänikommentointi. Kirjoitettu teksti pysyy käytössä varmastikin aina, sillä kaikissa tilanteissa sitä ei voi korvata, mutta sen merkitys teknologian kehittyessä kuitenkin vähenee. Eikä ainakaan mistään tusinablogaajasta, tai edes niin erinomaisesta kuin minä, ole enää tulossa mitään kansallissankaria.
Ensi kerralla yritämme palata hieman totutumpaan tyyliin. Kunhan tästä koeviikosta nyt selvitään.
