Ei ole poliitikolla helppoa. Jos ajaa härkäpäisesti asiaa läpi vastoin kansan etua ja tahtoa, on yleisesti ottaen syvältä. Jos sitten vaihtaakin toiselle puolelle, on takinkääntäjä, populisti ja poliittinen peluri. Itse en olisi varma, että on väärin olla jotain noista, jos oikeasti päätyy lopultakin asiassa järkevälle kannalle ja linja pitää. Tällä hetkellä en tosin ole turhan toiveikas senkään suhteen.
Kimmo Sasihan tästä näemmä sitten älähti. Muutamia hupaisia otteita:
Sasin mukaan budjettirahoitus ei ole hyvä malli, koska siitä syntyy linkki hallituksen ja yleisradioyhtiön välille.
Tähänhän aina vedotaan. Pidän kyllä ajatusta vähän hämäränä, määritteleväthän poliitikot - tässä tapauksessa valtioneuvosto - televisiomaksun suuruuden nytkin. En sitä paitsi jaksa uskoa, että maitokauppauutisilla kuitenkaan saataisiin valtavaa heilahtelua aikaiseksi Ylen rahoitukseen. Sitä paitsi päätti Ylen rahoituksesta sitten hallitus tai eduskunta, siitä joka tapauksessa päättää hallitus. Eiköhän pääasiallinen "ongelma" olekin tämä seuraavaksi mainittu:
Sasi kertoi haluavansa myös nähdä, mistä demarit ottavat Ylen tarvitseman rahoituksen eli noin 480 miljoonaa euroa vuodessa.
Noh, jos Yle rahoitettaisiin verovaroin, niin tämä summa otettaisiin varmaankin verovaroista. Jos kansakunta ei maksa 480 miljoonaa euroa veroluontoisena maksuna, sillä on varaa maksaa 480 miljoonaa euroa veroina. Se onnistuu esimerkiksi korottamalla joitakin veroja. Käytännössä toiset maksavat sitten enemmän kuin ennen, toiset vähemmän, mutta yhtä kaikki maksu jakautuu varmasti oikeudenmukaisemmin kuin tilanteessa, jossa kaikki Tokoinrannan Reijosta Eiran Anneliin joutuvat pulittamaan saman könttäsumman.
Älkääkä nyt jumaliste tehkö siitä Lindénistä mitään messiasta, tahvot.
