Isä meidän?

Huomattavan moniin maailman uskontoihin kuuluu tavalla tai toisella rukoileminen. Näin myös kotoiseen kristinuskoomme, ja ainakin yhden veikeän Wikipediasta löydetyn tilaston mukaan vielä viime vuosikymmenellä 41% suomalaisista rukoili vähintään kerran viikossa.

Isä meidän, muutama ruokarukous ja pari iltarukousta tulevat useimmille vekaroille tutuiksi vähintäänkin ala-asteen uskonnontunneilla. Eikä tässä kai nyt itsessään mitään niin pahaa - onhan esimerkiksi lämmin ateria maailmanlaajuisesti ajateltuna sellaista luksusta, että hyvähän siitä on jotakuta tajuta kiittää. Totta kai olisi hyvä muistaa kiittää myös kunnanisiä ja tätejä Arkadianmäellä, että tajuavat tämän luksuksen tarjota myös jatkossakin, mutta jos kokee myös jonkun yläkerrassa ansainneen pari kaunista sanaa, niin mikäs siinä.

Kuitenkin rukoilu kaiken kaikkiaan on viime aikoina alkanut hämmästyttää minua yhä enemmän ja enemmän. Oli Jumala sitten olemassa tahi ei, en oikein tajua, miten monien uskovaisten käsitys, jonka mukaan maailman asioihin voi hankkia parannusta supisemalla ristittyihin käsiin, voisi ylipäänsä pitää paikkansa.

Lojuessani eräänä päivänä äitimuorini sohvalla sattui korviini kantautumaan muutamat sanaset, jotka Irakin kurdialueilla lähetystyötä tekeviä uskovaisia käsittelevän Radio Dein ohjelma juontaja meni ja päästi suustaan. Vapaasti muistellen puhuja totesi Jumalan varmastikin "järjestävän heille [lähetystyöntekijöille] tarpeeksi esirukoilijoita".

Hetkinen - hän olettaa Kaikkivaltiaan siis pitävän huolen, että riittävän monet ihmiset rukoilevat häntä, jotta hän sitten voi laittaa asioita järjestykeen? Kuulostaako järkevältä? Miksei hän voisi vain suoraan lahjoittaa saarnamiehille maastureita, miksi hänen täytyy ensiksi kehottaa muutamia tosiuskovia rukoileman itseään? Eikö se sitä paitsi ole vapaaseen tahtoon puuttumista - jos on, niin mihin tarvitaan saarnamiehiä, miksei Jumala voi vain suoraan käännyttää kyseisiä kurdeja kristinuskoon? Häh?

Tätä nyt voisi pitää varsin harmittomana höpinänä, ellei maailma oikeasti olisi väärällään ihmisiä, jotka laskevat hieman kaiken rukoilemisen varaan. Hyöriessäni aiemmin kadulla värväämässä lahjoittajia eräälle hyväntekeväisyysjärjestölle törmäsin harva se päivä ihmisiin, jotka kokivat, ettei heidän tarvitse lahjoittaa rahaa kehitysmaihin, sillä he tekevät jo osansa - rukoilemalla. Usein mieleeni pulpahti jokin kysymys, jota en koskaan viitsinyt ilmoille heittää: "Kuinka monta rukousta Jumala tarvitsee, että hän estää lasta ripuloimasta itseään hengiltä?"

Tai, sen puoleen, esimerkiksi parantaa malarian? Tai estää lasta saamasta HIV:tä syntymälahjanaan? Tai jos kaikki maailman ihmiset rukoilisivat kolmesti päivässä kahden kuukauden ajan, voisiko minusta tulla viisitoista senttiä nykyistä pidempi ja tosi lihaksikas? Kaksi ensimmäistä on mahdollista hoitaa melko luotettavasti ihan maallisin keinoin, viimeisintä ei kai valitettavasti...

Kovin oikeudenmukaiseltahan se ajatus ei kuulosta, että rukoilemisella voisi vaikkapa pelastaa ihmishenkiä - se nimittäin asettaa ihmiset kovin tasa-arvoiseen asemaan. Helppohan Johanna Tukiaisen oli selvitä malariastaan, hän kun oli tunnettu henkilö jonka puolesta moni oli valmis supisemaan kauniita sanoja ennen nukahtamistaan. Mutta jos mattimeikäläisen tekstiviestinvaihtoa ulkoministerin kanssa ei ole julkaistu iltapäivälehdissä, hänen lienee huomattavasti hankalampaa selvitä edes jostain hieman lievemmästä taudista. Kodittomalle pultsarille saattaa ihan tavallinen flunssakin koitua kohtaloksi, jos vielä paras kaveri on vahingossa tullut puukotettua edellisyönä eikä kukaan muu muistakaan rukoilla.

Jos Jumala siis on oikeudenmukainen ja kohtelee kaikkia lapsiaan samanarvoisina, ei pitäisi olla eroa sillä, rukoileeko puolestasi yksi läheisesi vaiko jokainen kiinalainen. Tämä ei tosin tarkoita, etteikö yksittäisen ihmisen rukoilemisella silti voisi olla vaikutusta. Ehkä pitäisi siis tehdä jonkinlainen selkeä työnjako sen suhteen, kenen puolesta kukakin rukoilee? Jos Raimo rukoilee pitkää ikää Frederikille, kannattaa Liisan keskittyä sitten johonkin muuhun.

En sitten tiedä, onko minun käsitykseni koko touhusta jotenkin hieman pielessä, mutta ei tämä ihan hirveän järkevältä nyt kuulosta. Väittäkää toki vastaan.