Tässä ei ollut taas mitään järkeä

"Onko tuossa nyt mitään järkeä", "mitä hyötyä siitä on", "ihan turhaa tollanen" - niin kuin rakkaalla lapsella on monta nimeä, voidaan sama idioottimaisuuskin ilmaista lukemattomin eri tavoin. Yksi asia, minkä suhteen minä huomaan usein eroavani monista, varsinkin vanhemmista ihmisistä, on se, että mietin jonkun asian pointtia pohtiessani enemmänkin onko siitä jollekulle iloa kuin sitä, onko siitä hyötyä.

Järjen ja rationaalisuuden ylikorostamisella on valitettavasti pitkät perinteet länsimaissa. Ensimmäisiä ja suurimpia idioottejahan tässä suhteessa valitettavasti oli Plato, jonka teksteihin töherretyt sivuhuomautukset kuuleman muodostavat länsimaisen filosofian. Jos kohta miehen ajatusten tärkeyttä jossain sivilisaatiomme perustusten joukossa ei voikaan kiistää, minua on aina vähän ihmetyttänyt Platon ja muiden filosofian suurten nimien käsitys ihmisestä.

Yleensä ratkaisevaksi erottavaksi tekijäksi ihmisten ja eläinten välillä mielletään kyky ajatella asioita rationaalisesti. Järjen tulee ohjata kaikkea ihmisen toimintaa, vaikka miten tahtoisi katse välillä lipsahtaa kadusta jalkakäytävälle. Vaistojen tai tunteiden mukaan toimiminen oli toogaan pukeutuvien joulupukkien mielestä eläinten tasolle laskeutumista.

Hirveetä scheißea. Minä näkisin asian juuri päinvastoin - erityisesti tunne-elämähän on nimenomaan ihmisten "oma juttu". Pörröisten metsässä asuvien ystäviemme toiminta taas ei ole mitään muuta kuin rationaalista, evoluutio kun on pitänyt huolen siitä, että kyseinen tapa toimia on vallitseviin olosuhteisiin nähden hyvä. Kovassa kilpailussa irrationaalisella toiminnalla ei pärjättäisi. Ehkä keltaisen lumen nuuhkimisen taustalla ei turhan monimutkaisi ajatteluprosesseja ole, mutta järkevyyteen perustuvaa toimintaa se silti on.

Ihmisillä sen sijaan on juurikin kyky tehdä asioita, joista ei ole hyötyä tai joissa jopa ei ole yhtään mitään järkeä. Kovin usealle eläimellisistä ystävistämme ei varmaankaan tulisi mieleen eliminoida omia perintötekijöitään, mitä valitettavasti ihmisten keskuudessa välillä tapahtuu ja japanilaisten keskuudessa vähän useammin. Itsemurhaamista en tietenkään suosittele, mutta ihmisyytensä toteuttamiseen hyödyttömillä asioilla voin kylläkin kannustaa.

Järki on tietenkin hyvä pitää hengissä. Ei esimerkiksi poliittisessa päätöksenteossa pidäkään sallia tunteiden tai intuition pohjalta toteutettavia älynväläyksiä, eikä välttämättä miljoonavelkaakaan kannata hankkia ihan vaan "kun nyt tuntui siltä". Maailmankatsomusta rakennettaessa on niin ikään hyvä käyttää myös omaa älliä sitten, kun Hunis 1 ja Raamattu on saatu läpi kahlattua. Mutta kun aletaan dissataan palloja heitteleviä retardeja tai salilla käyviä machoja syystä, että "siinä ei oo mitään" järkeä, kohkataan harhateille niin että männikkö paukkuu. Jos touhu on tekijänsä mielestä kivaa, sille on riittävän hyvä syy. Jos tekijä olettaa tuottavansa kivuutta sillä jollekin muulle, sekin käy. Ja jos hyvää syytä ei löydy, niin ei silläkään väliä, ainakaan jos kenellekään ei suuremmin haittaakaan aiheudu.

Jonkin asteen /b/tardina ja aloittelevana sissisurrealistina pidänkin itse kenties universumin siisteimpänä fiiliksenä elämystä, jota voi parhaiten kuvata ilmauksella "wtf" - kun jokin ympärillä tapahtuva asia yksinkertaisesti on kaiken järjen ja logiikan vastainen ja siten luultavasti ihan tajuttoman hauska. Ovesta kannattaakin yleensä aina lähteä ulos jo pelkästään sen satunnaisen wtf-elämyksen mahdollisuuden takia, ja kenties pyrkiä aiheuttamaan sellaisia itsekin. Se on ehkä vielä kivempaa.

Mitään järkeä ei ole myöskään filosofoida tällaisesta aiheesta enää puolenyön jälkeen arki-iltana, mutta mitäpä siitä.