"mitä mieltä sä oot shemaleista"
Mä oon ihan pehmo nykyään. Tässä taas perjantaina huomasin jättäväni piikittelyn ja pään aukomisen sikseen vaikka mulle oltiin varsin kyrsiinnyttäviä, ihan vaan kun päätin ottaa muita asioita huomioon. Pläh. En minä ennenkään siitä välittänyt, onko ihmiset angstisia jostain vai eivät, kun näpäyttelin jutuista takaisin. Noh, ehkä se on ihan hyvä näin. Ja korvasin senkin kuitenkin sitten iltapäivällä viilaamalla linssiin jotain mattimyöhäisiä.Eniveis, ihan hieno meininki edelleen! Olin viime keskiviikkona yhdeksään asti koululla editoimassa lehtijuttuja ja popsiskelin sapuskaksi kanssa äidinkielen opettajan kustantamia pitsoja. Perjantaina yliaikaa kertyi vain suurin piirtein tunnin verran. Ensi vuonna oon siihen päälle vielä tutorikin, joten yliaikatunteja kertynee sitten yhä enemmän. Ja jos minut nyt satutaan yhdystutorin touhuun hakemaan aivopestyä (ja mikäli siinä tapauksessa sitten sattuisi sellaiseksi pääsemään), niin yhä lisää. Mutta se hyvä puoli tässä on, että Tilukin alkaa pikkuhiljaa tuntua vähän kotoisammalta paikalta. Siin niinkun, sen sijaan, että tässä nyt on tähän asti ajatellut olevansa lukiolainen, niin vähitellen alkaa tuntea jo olevansa ihan tilulainenkin. Which is nice. Nythän tämä vuosi on tietysti jo ihan lopussa, mutta ehkä tästä on hyvä jatkaa syksyllä. Päiväkumpu ja Koivukylä - varsinkin, kun niihin ei itse mitenkään haettu - oli aina vähän sellaisia paikkoja, että niissä vain oltiin. Eivät ikinä tuntuneet oikein millään tavalla omalta paikalta.
Typerät horinat sikseen, elämme nimittäin koko ihmiskunnan kannalta hienoa aikaa. Sitten Wiin julkaisua edeltävän hypetyksen en olekaan tekniikan, ja varsinkaan pelaamisen, maailmasta juuri kertonut - pitkälti jo siitäkin syystä, ettei se kiinnosta ketään, eikä varsinkaan minua tai niitä, jotka tätä lukevat. Nyt kuitenkin pitkästä aikaa jysähti silläkin rintamalla siinä määrin, että Tsar-Bomba tuntuu purkkapallon poksahdukselta.
Tavallaan tätä osattiin jo odottaa siitä asti, kun Blizzard joskus viime kuussa ilmoitti tekevänsä "ison julkistuksen" Blizzard Worldwide Invitationalissa, mutta sitten toisaaalta ei kuitenkaan ihan uskallettu toivoa. Oli miten oli, historian paras reaaliaikanaksuttelu - WarCraft III ainoana saattaa olla siinä rinnalla - saa kymmenen vuoden odotuksen jälkeen jatkoa, kun StarCraft II tulee lopultakin. Ihan oikeasti.Muiden loistavuuksien, kuten Marion, Doomin, Worms 2:n, Grand Theft Auton (alkuperäisen, 2D:n) Jedi Knightin, Need for Speedin, Command & Conquerin (joka ei oikeasti ollut ihan niin loistava) ja Ocarina of Timen (joka minun kohdallani tosin on jo uudempi tapaus), ohella StaCraft on yksi niistä peleistä, joita minä taoin joskus pienenä penskana silloin, kun olisi kannattanut olla ulkona hyppimässä metsässä, ja satunnaisesti pelailen edelleen, joten tarinan jatkuminen StarCraft II:ssa on luonnollisesti erittäin tervetullut uutinen.
Perusmeininki näyttää olevan samaa kuin ennenkin, mutta oletettavasti joillakin hienovaraisilla uudistuksilla (Blizzardin ollessa pelitalo, jolta minäkin, vielä World of WarCraftin typeryyden jälkeenkin, jaksan odottaa järkähtämätöntä laatua yhä edelleen), komealla kromikuorrutuksella ja uusilla härveleillä. Härveleistä puheen ollen, ne saivatkin semiscifinörtin pyörimään riemastuneesti tuolinsa pohjalla - mikä oikeasti muka on siistimpää, kuin kaupungin kokoinen leijuva tähtialuksen jättiläinen, jolla on käytössään järjetöntä tuhoa kylvävä tuomiopäivän ase nimeltään Planet Cracker? (Planet Crackerin varmaan scifisuomentajat kääntäisivät "Maailmanrepijäksi" tai johonkin siihen suuntaan, mikä, btw, kuulostaa aika siistiltä.) Protosseihin jo alkuperäisen StarCraftin aikaan ihastuneena odotan innolla, että pääsen listimään satojen sarvekkaiden örrimöykkyjen laumoja hillittömillä superaseilla. Arrrr!
Sellaista tällä kertaa, välillä on kivaa olla pelifriikki. :> Jatkoa odotellessanne voitte ehdottaa mulle tekemistä kesäksi, ainakin te, jotka olette galtsuun rekisteröityneinä. Jos ette ole, niin voitte ehdottaa tännekin.
