Isä Mitro on, ainakin näin omasta näkökulmastani, melko hämmentävä tapaus. Luterilainen kirkko kamppailee epätoivoisesti pitääkseen kiinni toisaalta uskottavuutensa rippeistä vanhan konservatiivisemman väestön keskuudessa, toisaalta karkuun juoksevista nuorista maallikoista, joista kirkollisveron maksaminen tuntuu haaskuulta. Samaan aikaan ortodoksinen Mitro on median lellikki, hellyyttävä hymyileväinen isoisähahmo, joka voi asettaa kätensä Krissen polvelle parhaaseen katseluaikaan viisarin siitä värähtämättä.
Jos Mitro ei muistaisi pukeutua kaapuunsa ohjelmassa kuin ohjelmassa, saattaisi melkein unohtua, että mieshän on oikeasti pastori, ei vain kuka tahansa jumalallisuuksia puheleva mukava setä. Koska medialla ei ole ollut tapana tivata Mitrolta mitään turhan tiukasti, mies kerännee aika liudan ääniä paitsi oman kirkkonsa ulkopuolelta, myös täysin uskonnottomilta ihmisiltä - joiden näkemyksiä hän ei ehkä todellisuudessa jaa lainkaan.
Nähdessäni Mitron televisiossa tässä eräänä päivänä aloin miettiä, minkälaisia aivoituksia tämä mies oikeasti mahtaakaan kaljunsa alla hautoa. Pikainen googelointi ei juuri auttanut: uutisjutuissa tai haastatteluissa ei juuri näy Mitron kannanottoja niihin pulmallisiin kysymyksiin, johon nykyinen valtakirkkomme on kaatumassa. Siihenhän hänen kansansuosionsa perustunee.
Jotain voitaneen tietysti päätellä. Paitsi että erään Mitroon asiakaspalvelutyönsä kautta törmänneen ihmisen lausunnon mukaan pastori vaikutti elävässä elämässä huomattavasti jähmeämmältä persoonalta, huomion arvoista on sekin, että Mitro on tosiaan juuri ortodoksisen kirkon pastori.
Ainakaan Mitro ei ole mitenkään selkeästi irtisanoutunut julkisuudessa kirkkonsa näkemyksistä. Todennäköisesti ruudun ylälaidassa hymyilevä mies siis esimerkiksi vastustaa naispappeutta muiden ortodoksien tavoin. Joku saattaisi sanoa, että 2000-luvun sivistysmaassa toisen sukupuolen sulkeminen pois jostain virasta ikiaikaiseen traditioon - ei edes niinkään teologisiin seikkoihin tai pyhiin kirjoituksiin - vedoten tuoksahtaa ajatuksena hieman ummehtuneelta, mutta noh.
Niin ikään voinemme veikata Mitron suhtautumisen homoseksuaaleihin (kuten myöskin bi-, trans-, pan- ja kaikkiin muihinkin inheteroseksuaaleihin) olevan sangen vihamielinen. Olisi tietysti hieman vaikea kuvitella kuvitella Mitro saarnaamassa tulikivenkatkuista kohtaloa syntisten niskaan Sodoman ja Gomorran raunioihin osoitellen. Siksi hän on varmaan pidättäytynyt asiasta puhumastakin.
Ortodoksinen kirkko on vähemmistöasemansa ansiosta välttynyt luterilaisen kirkon "kärsimältä" arvojen pehmenemiseltä, maallistumiselta ja mediaryöpytykseltä. Sen vuoksi se onkin ainakin virallisilta opeiltaan edelleen paljon, noh, ortodoksisempi kuin moni ehkä arvaisikaan. Näin ollen ainakin itseäni arveluttaisi lähettää mantereen asioista päättämään henkilö, jonka monet näkemykset hänen syvästi tunnustamastaan uskosta päätellen lienevät väistämättä kuin suoraan keskiajalta - oli hänellä sitten miten nätti hymy ja loistavat mediapelaajan taidot hyvänsä.
Odotankin innolla, miten vallan vahtikoiramme tästä lähtien suhtautuvat tähän koko kansan lempipappiin. Viimeistään siinä vaiheessa, kun lähdetään mukaan politiikkaan, olisi kriittisyyttä syytä löytyä. Ennen kaikkea olisi oikeasti mielenkiintoista tietää, mitä Mitro asioista on mieltä ja räksytänkö tässä sittenkin täysin turhaan. Näinkin voinee hyvin olla.
