Mualima pieni paikka on

"auta mua mä kuolen"
"minkä värisiä kukkia sä haluat haudalles"

Viikonloppu alkaa taasen olla nähty. Tai ei ihan vielä: minun filosofiani mukaan alkaa herätessä ja päättyy vällyjen väliin painuessa, ja kun se tänään alkoi varttia vaille kaksi, lienee jäljellä vielä muutama tunti. Se ei sinäänsä ollut yhtään hullumpi.

Perjantaiaamuna 61 tuli kerrankin pysäkille oikeaan aikaan ja säästin satakunta metriä kävelymatkaa. Kampissa bongasimme erään suuren vantaalaisbändin solistin jengeineen, ja siihen liittyi eräs hauska yhteensattuma. Valitettavasti toinen suuri idolini, P. Diddy, jäi näkemättä vaikka hällä suuret partyt siellä olikin. Pukinmäessä tuli vastaan toinenkin yhteensattuma: suomalainen irkkimaailma on pieni, ja ilmeisesti kaikki siellä tuntee Jussi Karin. Kaikki. Pukinmäestä sai sitä paitsi hyviä pitakebabeja. Harmi, että missattiin juna sen takia.

Lauantai olikin sitten sitä perinteistä turhanpäiväistä urvottamista, ja liikenteeseen selvisi taas kunnolla siinä puoli kahdentoista maissa yöllä. Nasta räntäsadekin oli. Rekolan koulu on ilmeisesti remontissa, ja siellä oli selällään olevia ovia. Houkutus oli suuri lähteä tutkimaan sitä, kun ne työmaa-alue kyltit oli vielä sellaisessa paikassa, ettei niitä meinannut oikein nähdä.. Joskus toiste sitten. Niin ja sunnuntai nyt on aina viikon typerin päivä, joten siitä, että se oli aika syvältä, ei pahemmin kannatakaan välittää.

Noh, se siitä. Mistäs te haluaisitte tänään kuulla? Ai ette mistään, haluaisitte nukkumaan vai? No hyvä, iltasadustahan meikäläisen jutut kai varsin mainiosti käykin.

Kerrotaan vaikka vähän jutuista jotka on NAKERTANEET meikäläistä viime aikoina. Kuten esimerkiksi ihmiset. Sellaiset hyödyttömät ihmiset, jotka tulevat toljottamaan viereen kun mä yritän maata sohvalla koulussa, pohdiskella asioita ja yleisesti ottaen vain olla rauhassa. Sitten siihen tulee joku urvelo, jolla ei ole mitään asiaa. Korkeintaan se kysyy että mikä tunti on seuraavaksi tai moneltako se alkaa. Sitten kun vastaan siihen lyhyesti - tod. näk. "en muista" tai jotain vastaavaa - niin se ei tajua että ei nyt kauheasti kiinnosta ja jatkaa toljottelua eikä sano mitään muuta. Huonolla tuurilla se istuutuu vielä siihen ja meikäläisen tarttee keksiä jotain ja lähteä menemään. Ei siinä mitään, kyllä "mitä sulla on seuraavaksi" voi olla ihan hyväkin keskustelunavaus, mutta se edellyttää, että 1) on ees jotenki hyvä tyyppi ja 2) keksii siitä sitten jotain muutakin sanottavaa. Ja jos sattuu olemaan söpö ni sekin auttaa. Mutta muussa tapauksessa jos on jotain asiaa ni sanoo sitten sen, ja jos ei ni menis ny männikköön ja antaisi mun lorvia siinä sohvalla. GRAU.

Voisinkin oikeastaan ottaa vanhan kunnon Kekkosiakin kiinnostaa -replykuvani taas käyttöön ja tehdä tuosta vaikka jonkun pahville liimatun printtiversion. Sitä voisi sitten heilutella aina kun alkaa pulssi nousta jännityksestä siinä määrin että alkaa suonten seinämät rutista. Haluaisin kanssa sellaisen rintanapin, jossa lukisi että "ei kiinnosta" ja joka syttyisi hehkumaan punaisena aina, kun sitä läimäisee. Silläkin voisi sitten näppärästi ja hienostuneesti aina viestiä. Toisaalta voisi se kanssa olla väriään vaihtava, niin että sen voisi laittaa vihreäksi sitten aina kun ihan oikeasti kiinnostaakin. Kun.

Horjuva uskoni televisioon on taas hieman palautunut. House lähti tauolle antaakseen tilaa realityscheisselle - joskin Idols on sentään vielä jokseenkin katsottava - mutta Yle tuotti äärimmäisen positiivisen yllätyksen ottaessaan ohjelmistoonsa hillittömän loistavan piirrossarjan PASILAn. Katsokaa ihmeessä, lauantaina 22.05 ja keskiviikkona joskus illalla uusinta. Bonuksena sen näkee vielä netistäkin. Eräskii tätä dissannut ilmoitti lauantaina kokeneensa valaistumisen.

Näin loppuun vielä vähän politiikkaa. Ihan vain sen verran, että jos minulla on lukijoita Jyväskylästä, niin mulla on teille ehdokas. Äänestäkää tätä äijää. Ei se ihan selvästikään mitään tajua mistään kun haluaa verot alas ja perustulon, intin vapaaehtoiseksi ja Suomen natoon ja sitä rataa, mutta olen ehdottomasti stiä mieltä, että tämä maa tarvitsee kansanedustajan, joka esiintyy vaalimainoksessaan ilman housuja. Olisi sitä paitsi taas uusi sulka Internetin joukkovoiman hattuun jos galtsumainoksella lähdettäisini Arkadianmäelle kahvia ryystämään. Noh, ei se ole lähdössä, mutta joo.

Siinä kaikki tällä kertaa. Mielenkiintoista taas havaita, että postauksen sävystä tuli sangen negatiivinen, vaikka fiilis on oikeastaan ihan hyvä. Kukapa sitä tietysti mitään hilpeyttä ja iloisuutta haluaisikaan lukea. Palaamme asiaan taas tuonnempana. Odotellessanne voitte toivoa, että mitvitin blogiinsa tälläämä "tauolla"-lätkä kaikkoaa. Voitte kanssa nostaa hieman meteliä asiasta, koska minusta ei ole mitenkään kiva juttu, että valtakunnan ykkösblogaaja pettää tällä tavalla lukijansa. Vastuutonta.