"mulla on muuten ollut samanlainen paita yöpaitana"
Tervehdys jälleen, rakkaat lukijaihmiseni! Pitkällisen hiljaisuuden jälkeen otin jälleen itseäni niskasta kiinni ja raapustin pienen avautumisen kokoon. Sinäänsä näin kesälomalla ei ole ollut suoranaisesti pulaa sen enempää aiheista kuin ajastakaan, mutta jotenkin innostus ja energia kirjoittamistouhuun on ollut vähän kateissa, ja niinpä tässä onkin nyt sitten missattu niin koulun päättymisen hehkuttamiset kuin rokkikonsertit ja kaikki muukin mahdollinen. Ah ja voih.Jälleen kerran on juhannuskin, keskikesän jalo juhla, jota perisuomalaiseen tapaan täytyisi juhlistaa juomalla pullo viinaa ja lähtemällä järvelle. Valitettavastihan järvet ovat enimmäkseen pohjoisemmassa, joten suurin osa joutuu tyytymään juomaan viinaa niin paljon kuin maksa jaksaa, ja kun ei enää jaksa, juomaan lisää viinaa. Allekirjoittaneella meni tosin siltä osin taas vähän hillitymmissä merkeissä - itsehän kävin Linnanmäellä hakkaamassa erän tanssipeliä ja hyörin ympäri Helsinkiä ja Tikkurilaa joidenkin ihan mielenkiintoisten heppujen kanssa. Kun kaikki muut urvelot päättivät reissata johonkin muualla Suomeen tai kokonaan naapurimaahan, niin tämäkin retki osoittautui sitten oikeastaan ihan mielenkiintoiseksi. Kuolemantapauksia en saanut todistaa, joskin muutaman väsähtäneen sankarin kohdalla täytyi pysähtyä kyselemään vointia - "ootte reiluja jätkiä" - mutta henki pihisi vielä kaikissa. Hieno juttu, sitten odottelemme innolla Jussiveikkauksen ratkeamista. Raumalla vissiin meni jo kolme tähän mennessä ja raiskattiin kaksi.
Vaikka samapa tuo sinäänsä selviääkö tästä jussista vai ei, kohta tulee noutaja kuulemma kumminkin. Eta Carinae, paikallinen ns. "helvetin iso" tähti (100-150 kertaa Auringon kokoinen massaltaan) on kuulemma lopultakin poksahtamassa - ja mikäs sen upeampaa! Auringon räjähtämistä jotkut huru-ukot povasivat jo vuodelle 2006 ja uudestaan vuodelle 2010 myös, mutta sen sortin katastrofi taitaa jäädä vain märäksi päiväuneksi, mutta Eta Carinaen suhteen on vähän toivoa. Vaikka pallero onkin aika kaukana - 7500 valovuoden päässä, eli noin galaksin mittakaavassa kylläkin lähempänä kuin naapurisi nenänkarvat arkisemmalla mittapuulla - niin passelisti sattuessa se voisi poksahtaessaan läjäyttää Maapalloa kohti gammasädepurkauksen joka repisi meikäläiset atomeiksi. Sääli, että vaikka tähtönen päättäisikin pamahtaa tässä piakkoin, niin asennoitumisestaan johtuen se luultavasti ampuu säteensä huti meistä. Se siitä, koskaan ei mikään siisti juttu osu omalle kohdalle. Niin ja, periaatteessahan tähti saattoi vaikka mäjähtääkin jo seitsemisen vuosituhatta sitten - hiiteen suhteellinen aika, se on ihan mälsä käsite eikä kukaan kuitenkaan ajattele asioista silleensä - ja tässä vain odotellaan kuulumisia. Peukut pystyyn siis.
Yksi tälle kesälle etukäteen suunnitelluista ohjelmanumeroista tuli toteutettua viime viikonloppuna - patikkaretki Helvetinjärven kansallispuistoon siis. Lähdin siis reissuun viikko sitten perjantai-iltana lähestulkoon hetimiten kun selvisin Tilusta uusia ykkösiä tutoroimasta ja sinkosin junalla Tampereelle, jossa velimies nappasi kyytiin ja huristelimme Helvetinjärvelle. Ensimmäinen yö vietettiin teltassa leiripaikalla muutaman sadan metrin päässä autolta, kun sinne saavuimme vasta yömyöhällä. Siellä oli joku mulkeroporukka grillaamassa joka piti hävytöntä meteliä kaiketi ainakin yhteen asti yöllä, ja makuupussissa jäätyi varpaat, mutta muuten jees. 
Seuraavana päivänä sitten tepasteltiin rinkat selässä selkä vääränä reilut viitisen kilometriä kansallispuiston suurintä nähtävyyttä ihmettelemään. Kyseessähän on Helvetinkolu, komea luonnonmuodostelma, jonkin sortin repeämä kalliossa joka kaiketi on syvimmässä kohdassaan toistakymmentä metriä syvä, ja siitä syystä sen on varmaan joku maalaisukko aikoinaan ajatellut olevan jonkin sortin Helvetin sisäänkäynti tahi muuta vastaavaa ja nimennyt noin. Kuvien perusteella muodostelman olisi tosin voinut kuvitella olevan hieman erityyppinen ja ehkä vieläkin komiampi, mutta tällaisenaankin kyseessä oli aika vaikuttava tekele Luontoäidiltä.
Sieltä saapastelimme vielä samana päivänä muutaman kilometrin takaisin matkan varrella olleelle toiselle leiripaikalle, ja kun paikat olivat jo näinkin suht. vähäisestä - joskin melko vaativassa maastossa - kävelemisestä kokemattomilla retkeilijöillä melko väsähtäneitä, totesimme että lähdemme seuraavana aamuna siis pois. Nuotiopaikalla oli turkulainen homopariskunta, kuulemma. Aamulla pois ja takki hävisi johonkin metsään. Hyvä reissu, lähtekää metsään: yllättymistä en ehkä itse menisi takaamaan, mutta muutaman päivän rauhoittuminen intter webistä, telkkarista, ihmisistä sun muista typeryyksistä on perin rentouttavaa. Radiostakin tulee oikeasti paljon parempaa ja nokkelampaa ohjelmaa kuin telkkarista.Kiitos ja kuulemiin, toivottavasti ei ihan toiseksi kuukaudeksi tällä kertaa.
