"jetzt sprechen wir DEUTSCH!!!"
Koeviikko oli. Menikin, palatakseen jakson kestävän syklin jälleen umpeutuessa siinä puolentoista kuukauden kuluttua. Elämä kiertää ympyrää. Maailman keskipisteestä - Vantaalta - länteen matkatessa vastaan tulevan heimon - ei turkulaisten, vaan niitä ennen olevan; puhuvat melkein yhtä tyhmää kieltä, mutteivät ihan - mailla se ilmeisesti alkaa huomenna. Aika retardi systeemi, haha, kärsikää! Terkkui.Vaikka tavallaan tykkäsin koeviikosta. Normaalisti päivät on hirveän pitkiä, tunnit tylsiä ja niiden välissä varttitunnin taukoja, joilla enimmäkseen joko auon päätäni samoille ihmisille joita sitä auon tunnillakin, tai härnään ihmisiä joita härnätäkseni en joudu edes avaamaan sitä päätä ensinkään. Pahimmassa tapauksessa ja kenties yleisemmin juttelen jostain asiallisemmasta: toisin sanoen jostain ihan tylsästä ja pinnallisesta, koska vartissa ei ehdi mitään oikeasti mielenkiintoista. Kaikkea tätä ennen käyn tarkistamassa onko herra Aution luokka auki, ja jos se on, haen sieltä kupin kuumaa vettä ja teepussin, jos en jaksa hakea omasta lokerostani Earl Grey -pussia. Toisin sanoen mitään kauhean mielenkiintoista ei yleensä tapahdu.
Koeviikko taas oli aika lusmu. Ensin hissa. Siihen riitti parin tunnin lukemiset ja meni kivasti. Sitten vapaa. Toinen vapaa. Ehdin itse asiassa jo tylsistyä kun ei ollut mitään fiksua tekemistä. Englanti. En lukenut. Musiikki. Luin, hyvin vähän. Viikonloppu. Toinenkin päivä. Matikka. Olisi pitänyt treenata jo jaksossa, mutta viikonloppuna vähän. Meni mukiinmenevästi. Saksa. Sama juttu, meni melkein yhtä mukiin - mitä tarkoittaneekaan. Retardi kieli, suomi siis. Saksa ei. Saksa on kiva. Hast du eine Bowlingkugel in deine Lederhosen? Ja, ich habe eine Bowlingkugel in meine Lederhosen. Näsäviisaat jotka sanotte, että se on Kugelbollen, kun irkquoteskin niin sanoo; saattaa olla, mutta kysyin asiaa saksalaiselta vaihto-oppilaalta ja hän sanoi, että ei muka olisi. Mistä näistä tietää, kuka hitto niistä oikein selvän saa. Apulisä hyvä isä.
Oon muuten huomannut tiettyä ristiriitaisuutta ajattelutavoissani. Itse asiassa juurikin sellaista, että yritän karsia kaikki ristiriitaisuudet jotenkin pakonomaisesti, mutta tosi asiassa pidän sattumanvaraisuutta paljon mielenkiintoisempana. Samaten asioiden looginen päättely on ehkä mun vahvin alani, mutta periaatteessa kaikenlainen logiikka jokseenkin kyrsii mua, ja omaan aika lailla äärideterministisen maailmankuvan (koska ajatustoimintaa myöten kaikki periaatteessa noudattanee fysiikan lakeja), mikä on minusta maailmankuvana varsin syvältä, mutta nähdäkseni vallitsevan aineiston valossa oikea. Loogisuudesta on iloa korkeintaan sikäli, että se on aina tietynlaista "valtaa" kun voi yhden asian perusteella tietää miten muut asiat menevät. Sitte sovellan sitä logiikan etsimistä vähän kaikkeen, kuten esmes ihmisiin, joiden käytös ja ajatukset on muuten monesti tosi helppoja ennakoida tai tunnistaa (eräät sanoisivat, että oon oikeasti aina väärässä ja kuvittelen vain, mutmut) ja totean esimerkiksi tällä tavalla ennakoitavat ihmiset yksinkertaisiksi ja tylsiksi ja jaksan oikeasti kiinnostua vain niistä, joista ei ole yhtä helppo saada - tai joista mulla ei ole mahdollisuutta saada - selvää tai joilla ei ole sellaista pakkomiellettä asioiden tekemiseen asiallisesti ja järkevästi ja kaikkea muuta sen sellaista, niin kuin monilla on.
Lisäksi addiktiot on hauskoja ja niitä voi olla hauskoihin asioihin. Tai ehkä tässä tapauksessa fiksaatioita. Ja eräässä toisessa mieleen juolahtavassa toisaalta myös addiktioita. Kuinka monta litraa tajuntaa virtaa Ankkajoessa tunnin aikana?
Puhuin muuten jotain noista aiheista. Joo. Ajattelin selittää niistä jotain mutta tähän plokiin on säädetty aika rumat tyylit
