Tein eilissäpäivänä elämäni teineimmän teon - itse asiassa jo kolmannen kerran - herätettyäni pitkällisen jahkaamisen jälkeen vanhan Livejournal-blogini toimimaan sinä henkilökohtaisena angstiblogina, jollaisen perustamista olen jo ties miten pitkään juoninut. Hyvät naiset ja herrat: Angstijournalismia.
Uskollisilla lukijoillani (joita on kai kaksi, plus se joku joka on tilannut tämän blogilistalla ja jonka henkilöllisyyttä en vieläkään ole selvittänyt, mutta kiitoksia hänelle) ei silti ole huolen häivää, sillä Hunis 1:n päivitystahti on jo nyt niin harvaa, ettei uusi projekti sitä juuri pysty laskemaan. Blogien aihepiirit ovat sitä paitsi täysin erilaiset, Angstijournalismin käsitellessä loistokkaan itseironian keinoin allekirjoittaneen jokapäiväistä kohkausta, ja Hunis 1:n toimiessa jatkossakin tulevaisuuden suurmiehen pääasiallena äänenkantajana. Lyhyesti sanottuna: jos haluatte tietää, miksi yhteiskunta on syvältä, lukekaa Hunis 1:tä. Jos haluatte tietää miksi minä itse olen niin syvältä ettei sinne pääse edes kaivinkoneella, lukekaa Angstijournalismia. Sitä en tiedä, kumpaa sitten pidätte vähemmän huonona. Näiden kahden lisäksi kirjoittelen tosin vielä ihan vanhanaikaista paperipäiväkirjaakin, mutta sillä on luonnollisestikin vielä erillinen, äärimmäisen suppea lukijakuntansa, joten sillä ei kahden edellisen kanssa olekaan juuri yhtään mitään tekemistä.
Siitä, miksi päätin juuri vanhalla Livejournal-tunnuksellani alkaa kirjoitella, en ole ihan varma. Sain nimittäin jälleen huomata palvelun olevan hyvin syvältä - blogin ulkoasun muokkaaminen HTML:llä ei mitä ilmeisimmin ole mahdollista kuin hävyttömällä määrällä dollareita, ja moisesta scheißesta minä en maksaisi vaikka jenejä hiililaarillinen löytyisikin. Jonkinlainen mahdollisuus ympätä leiskalle oma stylesheet löytyi kyllä, toimivuutta en jaksanut kikkailla. Epävirallisen jämädesibelienkannattajan ulkonäöllä kun ei oikeastaan ole juuri väliä.
Ensimmäisessä postauksessa olleen söpöliinin kuvasta ei niin ikään kannata liiemmin välittää - ymppäsin sen sinne vain, koska saksan tunnilla saamani mykistävän inspiraation lopputulos vaati tulla nähdyksi. Mitään lukurajoituksia verkkopäivänketaleessa ei ole, eikä sellaisia tule, ne on ihan homoille. Ja ehkä niille, joilla on kavereita.
tiistai 25. syyskuuta 2007
maanantai 17. syyskuuta 2007
Homot ja armomurha
Pitkästä aikaa kuuluu taas ihan iloisiakin uutisia joista blogata, tällä kertaa vieläpä maasta kalliista isiemme; Hesarin raportoinnin mukaan suomalaiset hyväksyvät nyt homot ja armomurhan. Itse jo kauan hinttien kärsimyksistään päästämistä kannattaneena toivotan tietenkin maanmiesteni tervehtyneet arvot enemmän kuin tervetulleiksi.
Homot eivät ole ihmisiä. On hyvä, että sentään maan ykköspäivälehti ja johtavat älyköt yliopistoissa sentäs pitävät sen mielessään vielä tänä ns. "suvaitsevuuden" tärvelemänäkin aikakautena. Uutisoinnissa täytyy selkeästi erotella toisistaan homo sapiens ja homo perverticus. Kiitettävän usein saa lukea lehdestä jonkun kuuluisuuden henkilön tulleen kaapista ulos, mikä on aivan oikein ja ihan ymmärrettävää, uutisoitaisiinhan siitäkin jos Matti Vanhanen astuisi ulos häkistään ja kertoisi olevansa paviaani. Lipposen tapauksessa se ei välttämättä olisi uutinen. Ihmisten välinen tasa-arvo on hieno asia. Ihmisten välinen. Emme me ihmisoikeuksia apinoillekaan anna.
Tämän tosiseikan tietysti tunnustavat käytännössä kaikki, naureskelevat ajatuksellekin, mutta jostain kumman syystä moni ei tajua asian olevan ihan sama homojen kohdalla. Tunnutaan pitävän ihan ookoona sitä, että lapsen äidillä roikkuu pussillinen rytmisoittimia jalkovälissä. Kaikeksi onneksi monet homot sentään itse tajuavat oman paikkansa ihmislajista erillisenä, julistavatkin sitä kaikenlaisissa kulkueissa ja kertovat vieläpä olevansa asiasta ylpeitä. On ollut puhetta erillisten jumalanpalvelustenkin järjestämisestä homoille. Kannatan tietysti ideaa, onhan selvää, että kirkollisten menojen selkeän seksuaalisuuteen painottumisen vuoksi erilaiset ainekset on tietenkin eroteltava toisistaan tässäkin asiassa.
Naurettava ajatuskin, että voitaisiin antaa homojen ihan vain sulautua yhteiskuntaan siinä missä meidän ihmistenkin. Makuuhuoneiden sisällä tapahtuvat asiat on tärkeää tuoda julkisuuteen, ja tiedotusvälineet tekevät tärkeää työtään muistuttaessaan ihmisiä näistä elämän kosmisista totuuksista. Onneksi tällaisia lohdullisia uutisiakin kuulee vielä.
Homot eivät ole ihmisiä. On hyvä, että sentään maan ykköspäivälehti ja johtavat älyköt yliopistoissa sentäs pitävät sen mielessään vielä tänä ns. "suvaitsevuuden" tärvelemänäkin aikakautena. Uutisoinnissa täytyy selkeästi erotella toisistaan homo sapiens ja homo perverticus. Kiitettävän usein saa lukea lehdestä jonkun kuuluisuuden henkilön tulleen kaapista ulos, mikä on aivan oikein ja ihan ymmärrettävää, uutisoitaisiinhan siitäkin jos Matti Vanhanen astuisi ulos häkistään ja kertoisi olevansa paviaani. Lipposen tapauksessa se ei välttämättä olisi uutinen. Ihmisten välinen tasa-arvo on hieno asia. Ihmisten välinen. Emme me ihmisoikeuksia apinoillekaan anna.
Tämän tosiseikan tietysti tunnustavat käytännössä kaikki, naureskelevat ajatuksellekin, mutta jostain kumman syystä moni ei tajua asian olevan ihan sama homojen kohdalla. Tunnutaan pitävän ihan ookoona sitä, että lapsen äidillä roikkuu pussillinen rytmisoittimia jalkovälissä. Kaikeksi onneksi monet homot sentään itse tajuavat oman paikkansa ihmislajista erillisenä, julistavatkin sitä kaikenlaisissa kulkueissa ja kertovat vieläpä olevansa asiasta ylpeitä. On ollut puhetta erillisten jumalanpalvelustenkin järjestämisestä homoille. Kannatan tietysti ideaa, onhan selvää, että kirkollisten menojen selkeän seksuaalisuuteen painottumisen vuoksi erilaiset ainekset on tietenkin eroteltava toisistaan tässäkin asiassa.
Naurettava ajatuskin, että voitaisiin antaa homojen ihan vain sulautua yhteiskuntaan siinä missä meidän ihmistenkin. Makuuhuoneiden sisällä tapahtuvat asiat on tärkeää tuoda julkisuuteen, ja tiedotusvälineet tekevät tärkeää työtään muistuttaessaan ihmisiä näistä elämän kosmisista totuuksista. Onneksi tällaisia lohdullisia uutisiakin kuulee vielä.
keskiviikko 12. syyskuuta 2007
Viinapiruja seinille
Turmiolan Tommi taas herää henkiin – tällä kertaa Internetin ihmemaassa ja bussipysäkkien kyljissä. Kun Raittiusliike ei aikoinaan saanut hommaa loppuun, Panimoliitto on ottanut tehtäväkseen haaskata vähän lisää rahaa jo kauan sitten hävityn asian puolesta metelöimiseen. Ainakin blogosfäärissä tosin nokkelimmat jo veikkailivatkin "Kännissä olet ääliö" -julistusta vain ovelasti kukkahattutädeiltä naamioiduksi mainoskampanjaksi, enkä ihmettelisi – siinä määrin säälittävä epäonnistuminen se ainakin valistusyrityksenä on.
"Kännissä olet ääliö", vai? No ei hitossa. Siksihän sitä ihmiset juovat – on siistiä olla ääliö. Perjantain kännitoilailuista riittää maanantaina koulussa kerrottavaa, ja maine kovana juomarina kasvaa, kunnes seuraavana perjantaina mennään taas, ehkä siinä välissäkin vähän. Jos joku jossain välissä hieman vatsaansa tyhjensikin, niin kukapa siitä välittää. Kova jätkä kun veti niin paljon.
Kampanjan suunnittelijalla tuntuu olevan sellainen hassu käsitys, että epäselvillä, dramaattisen tummilla videopätkillä raiskatuksi joutuvasta känniääliöstä saadaan kansakunnan moraali kuntoon, johan meille lapsesta asti opetetaan, että kasvatuksessa keppi toimii porkkanaa paremmin ja pelotella pitää niin paljon kuin voi. Valitettavasti vain kohdeyleisö tajuaa varsin hyvin edellä mainitun kaltaisten olevan – myönnettäköön, todellisia – marginaalitapauksia. Sanoma on sinänsä ihan hyvä, mutta täysin tehoton typerän kliseisyytensä vuoksi. Ja kun nyt kerran överiksi vedetään, eikö olisi sama vetää kunnolla? Oksennuksen tilalle auto-onnettomuus, verta ja suolenpätkiä. Ei sitäkään vakavasti otettaisi, muttei ehkä sentään naurettaisi.
Jos välttämättä halutaan kampanjoida, niin typerän pelottelun sijaan voimat kannattaisi kohdistaa selvänä pysyttelemisen puolustamiseen, "selvänäkin voit olla idiootti" tai "siistejä juttuja siiderittä" -tyylisten sloganeiden siivittämänä. Nyt kun ihmisten mielestä elämä loppuu promillejen pudotessa kymmenen alapuolelle.
(Teksti kirjoitettu äidinkielen lehtitekstikurssia varten ja sen takia kenties poikkeaa tyyliltään tähänastisesta, ja saattaa tasoltaankin olla vielä normaaliakin syvemmältä. Huvin vuoksi päätin kuitenkin laittaa tännekin.)
"Kännissä olet ääliö", vai? No ei hitossa. Siksihän sitä ihmiset juovat – on siistiä olla ääliö. Perjantain kännitoilailuista riittää maanantaina koulussa kerrottavaa, ja maine kovana juomarina kasvaa, kunnes seuraavana perjantaina mennään taas, ehkä siinä välissäkin vähän. Jos joku jossain välissä hieman vatsaansa tyhjensikin, niin kukapa siitä välittää. Kova jätkä kun veti niin paljon.
Kampanjan suunnittelijalla tuntuu olevan sellainen hassu käsitys, että epäselvillä, dramaattisen tummilla videopätkillä raiskatuksi joutuvasta känniääliöstä saadaan kansakunnan moraali kuntoon, johan meille lapsesta asti opetetaan, että kasvatuksessa keppi toimii porkkanaa paremmin ja pelotella pitää niin paljon kuin voi. Valitettavasti vain kohdeyleisö tajuaa varsin hyvin edellä mainitun kaltaisten olevan – myönnettäköön, todellisia – marginaalitapauksia. Sanoma on sinänsä ihan hyvä, mutta täysin tehoton typerän kliseisyytensä vuoksi. Ja kun nyt kerran överiksi vedetään, eikö olisi sama vetää kunnolla? Oksennuksen tilalle auto-onnettomuus, verta ja suolenpätkiä. Ei sitäkään vakavasti otettaisi, muttei ehkä sentään naurettaisi.
Jos välttämättä halutaan kampanjoida, niin typerän pelottelun sijaan voimat kannattaisi kohdistaa selvänä pysyttelemisen puolustamiseen, "selvänäkin voit olla idiootti" tai "siistejä juttuja siiderittä" -tyylisten sloganeiden siivittämänä. Nyt kun ihmisten mielestä elämä loppuu promillejen pudotessa kymmenen alapuolelle.
(Teksti kirjoitettu äidinkielen lehtitekstikurssia varten ja sen takia kenties poikkeaa tyyliltään tähänastisesta, ja saattaa tasoltaankin olla vielä normaaliakin syvemmältä. Huvin vuoksi päätin kuitenkin laittaa tännekin.)
sunnuntai 2. syyskuuta 2007
Marjurilla ampiaispesään
Mä yleensä kiteytän elämänfilosofiani suurin piirtein lauseeseen "tehkää ihan mitä lystäätte niin kauan, kun siitä ei ole suuremmin haittaa muille", mikä on kai aika lailla ydinajatus libertarismin takana. Libertaariksi en kuitenkaan ihan tunnustaudu, minä kun esmes kannatan julkista terveydenhuoltoa.
Pointtina ei kuitenkaan puhua meikäläisen poliittisista uskomuksista, joten puhutaan sitten Muhammedista ja tyhmistä ruotsalaisista pilakuvapiirtäjistä. Äskeisen elämänkatsomuksellisen manifestin ja lukijoilla meikäläisestä luultavasti olevan käsityksen valossa kantani tämänkertaiseen asiaan saattaa tosin olla vähän outo.
Jaarittelut sikseen ja asiaan. Nythän puhutaan siis siitä, että joku valopää länsinaapurissamme jonkinlaisen taivaallisen inspiraation puuskassa piirsi pilakuvan profeetta Muhammedista, jolla on koiran pää. Hah-hah, kylläpä naurattaa, eikö nauratakin, heh-heh?
No ei naurata ainakaan iranilaisia. Tai pakistanilaisia. Tai minua - tähän kun voisi irkkaaja helposti huutaa "wanha!" Minä kun vähän muistelisin, että tämä jupakka käytiin läpi jo toissavuonna, eikä tässä nyt ole muutenkaan mitään järkeä.
Alun julistukseni mukaisesti olen jyrkästi sitä mieltä, että tämänkin kuvatuksen julkaisemiseen oli jälleen täysi oikeus ja se, että siitä hyvästä piirtäjälle satelee tappouhkauksia, osoittaa toki joidenkin ihmisten asenteissa olevan vähän paranneltavaa. Valtion ei pidä, eikä se saa, yrittääkään estää tällaisia julkaisuja, mitä näkemystä pääministeri Fredrik Reinfeldtkin puolusti ja kieltämättä osoitti samalla omaavansa reippaasti enemmän munaa kuin oma Mattimme sen edellisen pilakuvasotkun aikaan.
Mistään tästä ei nyt kuitenkaan ole johdettavissa, että tätä kekseliäisyyden riemuvoittoa olisi ikinä tarvinnut paperille painaa. Taiteilija Lars Vilks ei sanomansa mukaan tarkoittanut ärsyttää kuvallaan ketään tahi liioin tuottaa mielipahaa tai muutakaan sen sellaista. Eikä tietysti yhdelläkään niistä useista lehdistä, jotka tämän julkaisivat, onhan meillä Suomessakin se tapa, että kaikki Karkkilan sanomien pilakuvat julkaistaan ensin Iltalehdessä ja Ilta-sanomissa ja lopuksi vielä huomisaamun Hesarissa.
Journalistisen vapauden toteuttaminen ja tärkeistä asioista keskustelun herättäminen on ihan ookoo, turhanpäiväinen provosoiminen ainoastaan typerää. Tässä on kyse vain jälkimmäisestä, sillä aiheesta on jo keskusteltu ihan tarpeeksi räväkästi aiemmin. Muslimimaailmassa riittää kritisoitavaa ihmisoikeusrikkomuksista lehdistönvapauden rajoittamiseen ihan tarpeeksi ilman, että kenenkään viikingin tarvitsee erikseen alkaa ärsyttää. Ehkäpä tässä vaiheessa voitaisiin jo yrittää edetä ihan asialliseen keskusteluun.
Ja kun tiedetään tosiasiat, niin mikä järki kenenkään on alkaa kerjätä verta nenästään ja tappouhkauksia postiluukkuunsa, kun koko jupakalla ei kuitenkaan oikeasti saavuteta mitään? En minäkään tykkää siitä että ampiaiset pistää, mutten silti mene huvikseni sohimaan marjurilla niiden pesää vaikka siinä miten kivasti puolukoita ympärillä olisi. Tai siis en ainakaan mene enää.
Pointtina ei kuitenkaan puhua meikäläisen poliittisista uskomuksista, joten puhutaan sitten Muhammedista ja tyhmistä ruotsalaisista pilakuvapiirtäjistä. Äskeisen elämänkatsomuksellisen manifestin ja lukijoilla meikäläisestä luultavasti olevan käsityksen valossa kantani tämänkertaiseen asiaan saattaa tosin olla vähän outo.
Jaarittelut sikseen ja asiaan. Nythän puhutaan siis siitä, että joku valopää länsinaapurissamme jonkinlaisen taivaallisen inspiraation puuskassa piirsi pilakuvan profeetta Muhammedista, jolla on koiran pää. Hah-hah, kylläpä naurattaa, eikö nauratakin, heh-heh?
No ei naurata ainakaan iranilaisia. Tai pakistanilaisia. Tai minua - tähän kun voisi irkkaaja helposti huutaa "wanha!" Minä kun vähän muistelisin, että tämä jupakka käytiin läpi jo toissavuonna, eikä tässä nyt ole muutenkaan mitään järkeä.
Alun julistukseni mukaisesti olen jyrkästi sitä mieltä, että tämänkin kuvatuksen julkaisemiseen oli jälleen täysi oikeus ja se, että siitä hyvästä piirtäjälle satelee tappouhkauksia, osoittaa toki joidenkin ihmisten asenteissa olevan vähän paranneltavaa. Valtion ei pidä, eikä se saa, yrittääkään estää tällaisia julkaisuja, mitä näkemystä pääministeri Fredrik Reinfeldtkin puolusti ja kieltämättä osoitti samalla omaavansa reippaasti enemmän munaa kuin oma Mattimme sen edellisen pilakuvasotkun aikaan.
Mistään tästä ei nyt kuitenkaan ole johdettavissa, että tätä kekseliäisyyden riemuvoittoa olisi ikinä tarvinnut paperille painaa. Taiteilija Lars Vilks ei sanomansa mukaan tarkoittanut ärsyttää kuvallaan ketään tahi liioin tuottaa mielipahaa tai muutakaan sen sellaista. Eikä tietysti yhdelläkään niistä useista lehdistä, jotka tämän julkaisivat, onhan meillä Suomessakin se tapa, että kaikki Karkkilan sanomien pilakuvat julkaistaan ensin Iltalehdessä ja Ilta-sanomissa ja lopuksi vielä huomisaamun Hesarissa.
Journalistisen vapauden toteuttaminen ja tärkeistä asioista keskustelun herättäminen on ihan ookoo, turhanpäiväinen provosoiminen ainoastaan typerää. Tässä on kyse vain jälkimmäisestä, sillä aiheesta on jo keskusteltu ihan tarpeeksi räväkästi aiemmin. Muslimimaailmassa riittää kritisoitavaa ihmisoikeusrikkomuksista lehdistönvapauden rajoittamiseen ihan tarpeeksi ilman, että kenenkään viikingin tarvitsee erikseen alkaa ärsyttää. Ehkäpä tässä vaiheessa voitaisiin jo yrittää edetä ihan asialliseen keskusteluun.
Ja kun tiedetään tosiasiat, niin mikä järki kenenkään on alkaa kerjätä verta nenästään ja tappouhkauksia postiluukkuunsa, kun koko jupakalla ei kuitenkaan oikeasti saavuteta mitään? En minäkään tykkää siitä että ampiaiset pistää, mutten silti mene huvikseni sohimaan marjurilla niiden pesää vaikka siinä miten kivasti puolukoita ympärillä olisi. Tai siis en ainakaan mene enää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)