Hunis1 - vaihtoehtoisia puheenaiheita kansalle

"Sit se sahas kädet katki yheltä"
"Ei nyt sahata käsiä katki matikantunnilla"

Vähissä ovat puheenaiheet taas Suomenmaassa viime aikoina olleet - kansallisen häpeän paluu vuoden huilitauon jälkeen Hanna Pakarisen valinnalla maan Euroviisuedustajaksi, sekä Matti. Koska valtakunnan jokainen toimittajanplanttu ja "verkkojournalisti" on tästä viime päivät sormet rakoilla tekstiä vääntänyt, en jaksa itse lähteä hommaan sen enempää. Hatunnostot kuitenkin suomalaisten tuoreimmalle klovnille Susan Kuroselle, joka onnistui kyllä keksimään ihan näppärän reseptin rikastumiseen. Harmi, etten itse ole keski-ikäinen nainen:

1. Harrasta seksiä Euroopan presidentin virka-asunnossa.
2. Kirjoita siitä kirja.
3. Profit.

Mutta hei, eilisen Ilta-Sanomia vesiklosetissa vieraillessa lukiessani havaitsin sanomalehtien sittenkin kirjoittelevan vielä muistakin aiheista. Tehdäänpä siis pikainen katsaus hetken journalistiseen antiin.

Ilta-Sanomien mielipideosastolla nimimerkki "Kettutäti Kontulasta" kampanjoi taas tosi uskovien arvojen puolesta:

"Viime viikkoina laulukilpailuja ovat voittaneet hienot laulajat Hanna Pakarinen, Ari Koivunen, Johanna Hämäläinen ja Kristian Meurman. Olette juhlistaneet voittoanne käsimerkein niin kuin laulaisitte Paholaisen kunniaksi ja osoittaisitte kiitostanne. Onko tosiaan näin, vai olenko itse ymmärtänyt väärin käsimerkin, jossa sormilla muodostetaan sarvet?"

Tämähän on kuin suoraan Oikeista Mielipiteistä. Hienoa nähdä, että vielä Lordin Euroviisuvoiton jälkeisessäkin Suomessa löytyy vielä niitä, joiden silmiä pahuus ei ole sokaissut. Tästähän minä kirjoitin itsekin viime toukokuussa.

Ilokseni sain huomata Vantaankin päässeen taas otsikoihin - tällä kertaa uutisoitiin teinityttöjen ryypiskelystä kesken kouluviikon. Jes! Kulmakumman rankimmat bileet olivat ohitse perjantaina puoleenpäivään mennessä: juhlijoista oli yksi rääkymässä äitiä apuun lattialla, toinen sammuneena alusvaatteisillaan. Kolmannelle oli tullut mieleen lähteä pelastamaan ensimmäistä talon uima-altaasta, jossa tämä tosin ei ollut. Sankari lähetettiin sairaalaan lämpöpussissa - virhe sinäänsä, että fiksuinta olisi varmaan ollut jättää se sinne ja näin minimoida tytön mahdollisuudet levittää geeniperimäänsä. Niinhän se evoluutio toimii. Eniveis, näin länsi-Vantaalla - josta en toivoakseni tunne ketään, sillä tällaisten mielipiteiden esittämisen jälkeen saattaa taas olla haudankaivajille töitä.

Aijoo, ja viimeisellä sivulla kehdattiin esittää väite, että koomikkolegenda Spede ei ehkä ollutkaan ihmisenä täydellinen ja näin sanovat dokumentit saattavat olla hieman puolueellisia. Näinhän ei Suomessa sovi tehdä, joten kehotankin että lopetatte tämän roskalehden ostamisen hetimiten.

Pakollisena Slashdot-ryöstönä tarjoan tänään artikkeli miehestä, joka päätti arkistoida koko elämänsä - tai jotain sinne päin. Varmaksihan minun on paha mennä sanomaan, sillä aidot Slashdot-nörtit eivät koskaan lue tarinoita kokonaan. Niin tai näin, kaverin ajatuksena on ilmeisesti tallentaa kaikki puhelut, intter web -keskustelut, tv-ohjelmat, radiokuuntelut, ylipäänsä kaikki, mitä jokapäiväisessä taapertamisessa nyt tulee vastaan. Nasta idea, eikä itse asiassa yhtään hullumpi - samahan on ollut toiveena itsellänikin. Tai no, minä tyytyisin kyllä pelkästään kommunikoinnin tallentamiseen, mutta valitettavasti sekin on hivenen hankalaa. Käytännössä kaikki IRC-keskusteluthan allekirjoittaneella tosin on tallessa vuodesta 2002 asti (tähän mennessä kertynyt rar-pakattuna kai noin 50 megatavua) ja messenger-lokeistakin löytyy suurin osa kai jo parin vuoden ajalta. Puheluiden ja livenä käytävien keskusteluiden tallentaminen onkin sitten hieman hankalampaa.

Siitä nyt ei tietysti kannata puhuakaan, miten typerää tämä kaikki on: nämä tallenteet kun olisi varsin helppo anastaa ja käyttää aika tehokkaasti tallentajaansa vastaan, ja vaikka näin ei tehtäisikään, niistä ei ainakaan ole mitään hyötyä; en minä niitä oikeasti koskaan lue, ja sellaista tavaraakin löytyy melkoisesti jota ei edes kehtaa lukea. Olisi ne tosin hauskaa tallentaa jälkipolvien ihmeteltäväksi, jos jotakuta nyt kiinnostaisi - itse asiassa olen ajatellut aloittaa päiväkirjan pitämisen sillä filosofialla, että kirjoitan sen täysin sensuroimattomana ja sillä oletuksella, että joku voi sen meikäläisen kuoleman jälkeen lukea täysin vapaasti jos haluaa, ja jos ei lue, niin sama se. Sitä minä en ole oikein ikinä tajunnut, että ihmiset haluavat jättää itsestään jälkeensä jotenkin kaunistellun kuvan. Minusta ihan täysin objektiivinen kuva olisi kaikkein paras, varsinkin kun elinaikanaan kuitenkin esittää vähän mitä sattuu.

Noh, se siitä tällä kertaa - jos yritetään taas kirjoittaa seuraava vähän aikaisemmin kuin parin viikon päästä. Juttuaiheita olisi tässäkin välissä piisannut, mutta laiskuus vei voiton, eikä vaikkapa nyt ystävänpäivästä tuntunut oikein fiksulta kirjoittaa enää ystävänpäivää seuraavana päivänä. Tiivistettynä sanottakoon vaikka, että ystävänpäivä oli ihan mukava ja on hieno idea - ja vaikka miten urputettaisiin, että se on ameriikkalaista impperialismia ja että ystävänpäivän pitäisi olla joka päivä eikä kerran vuodessa, niin se on silti hieno idea. Kiitos ja kuulemiin.