Zombin kosto

"ja mitäs tästä voisi sanoa"
"en tiiä mutta voin hakee megafonin viel jos tarvitsee"

Ohhoi, onpahan mennyt taas sellaiseksi jumittamiseksi nämä viime ajat että ei mitään rajaa. Ja oikeastaan kun kuikuilee tätä blogia nyt taaksepäin, niin likimain kuukauden päiväthän tässä ollaan taas jumitettu. Jokseenkin pakko taas kadehtia maantiedonopettajani Mika Sipuran kaltaisia näpyttelijöitä, jotka tuntuvat saavan mistä tahansa puolitetusta hammastikusta väitöskirjan verran asiaa, parhaimmillaan näköjään useammankin kerran päivässä. Itselläni tylsistymisen tai muun angstin sattuessa kohdalle ei synny tekstiä sitten millään.

Tai ehkä syntyisikin, mutta toisaalta pyrin pitämään tietynlaisen tason kirjoituksieni suhteen, enkä silloin saa ainakaan mitään julkaisukelpoista aikaiseksi. Voisin ehkä koettaa jakaa tämän blogini kahtia, kirjoittaa yhteen riipaisevaa yhteiskunnallista kritiikkiä ja toiseen päiväkirjaa. Vikana on ehkä se, että kun yhtäkään ei lue kukaan, niin miten ihmiset sitten kahta jaksaisivat lukea? Toisaalta väitän tietysti yhä kirjoittelevani lähinnä huvikseni, joten asialla ei sikäli niin ole merkitystä. Sitten taas on se ongelma, että osa tarinoista menisi hankalasti ristiin.. Oi, kaivo, täytyy koettaa kehitellä jotain. Sitä odotellessa: jumitamme lisää.

Aloitetaanpa sitten päiväkirjameiningillä. Edellisestä kerrasta tapahtuneen kolmiviikkoisen aikana on tapahtunut sen verran paljon kaikkea ja niin vähän mitään mainitsemisen arvoista, että ei oikeastaan tule mieleen juuri mitään. Paitsi viime viikolta. Viime viikolla, itse asiassa kai tarkalleen viikko sitten, näin ihmisiä, which is nice. Tai tarkemmin sanottuna ihmisen, jota en varsinaisesti näkemällä ollut nähnyt kai puoleen vuoteen. Kertsillä oli kylmä ja hassussa härvelissä pyöriminen ei pitkän paussin jälkeen oikein sujunut, mutta muuten ihan jees. Jäi taas huvittamaan kuitenkin se, että saan jatkuvasti kuulla ihmisiltä jos jonkinlaisia käsityksiä itsestäni ("mä oon aina aatellut että sä"; "sä oot ihan sen tyyppinen ihminen, että"; et cetera) vähän joka aiheesta. Niin tälläkin kertaa. Ja kuten tavallista, näin itsetuntemukseni perusteella voisin sanoa, että nämä käsitykset tuppaavat menemään ihmisillä ihan päin honkia. Itse asiassa olisi joskus hauska saada joltakulta joku ihan kunnon syväluotaava analyysi itsestään (niin egoistiselta kuin tämäkin taas kuulostaa) niin näkisi miten epärealistista show'ta sitä oikeastaan aina onnistuukaan vetämään. No joo.

Toinen juttu on, että pääsiäisen - Kirkan kuoleman muistojuhlan, tv:n ohjelmatarjonnasta päätellen - aikana innostuin jongleerailemaan (jonglööri jongleeraa) mandariineilla, ja niiden suhteellisen huonon kestävyyden havaittuani päätin viikkoa myöhemmin marssia Pilailupuotiin ja ostaa ihan kunnon palloja. Ne maksoi ihan sikana eikä tyhmä myyjätäti halunnut antaa alennusta. Nyt sitten en ole taas muutamaan päivään juuri muuta tehnytkään kuin jongleerannut, stickailun ohella. Oli varsin hilpoisaa astella toisen palloja viskovan pellen kanssa koulun nurmikolle heittelemään palleroisia ja huomata asemoituneensa juuri sirkuksen mainoksen viereen. No joo.

Viimeisenä mainittakoon, että viime jakson kokeet tulivat. Matematiikan (pidemmän kuin sulla) neloskurssista sain kutosen, mikä on ihan säälittävän surkea numero, ja vitosessa täytyy ihan oikeasti ja aidosti petrata. Tämän lupaan. Kemiasta sain kokeesta ysin, joka retardien ryhmäläisten sörssimien työraporttien takia putosi kasiin todistuksessa. Jos asia kiinnostaisi minua niin en tykkäisi, mutta kun tuo koenumerokin tuli lukematta ja tunneilla rehellisesti sanottuna mitään tekemättä, niin kai tämä ihan jees oli. Yhteiskuntaopin kasipuolikastani opettaja ei nostanut ysiksi, vaikka se oli ainoa kurssi, jolla olin ollut jopa melko aktiivinen. Ärr. Ruotsi kasipuoli, todistuksessa ysi, elämänkatsomustieto kymppi, äidinkieli kymppi. Kaiken kaikkiaan tämä oli kuitenkin ihan hyvä egobuusti - sormenpäiden haparoiva ote vuorenhuipusta jokseenkin pitää vielä toistaiseksi.

Muihin aiheisiin, joita ei tosin tällä kertaa tule paljon, sillä Mythbustersia on mennyt jo kymmenkunta minuuttia. Yhtä Internetin säännöistä rikottiin taas, kun Cho Sueng-Hui päätti ryhtyä sankariksi. Expressen-lehden uutisointi miehen "yliopiston kotisivulle" kirjoittamasta viestistä herättänee jonkinasteista hilpeyttä kaikkien tätä lukevien anonyymien keskuudessa.

Venäjällä pressaksi pyrkivä Vladimir Zirinovski (ei jaksa niitä hattumerkkejä nyt) heitti melko rankan lupauksen: Viipuri takaisin Suomelle! Suomalaispoliitikkoja aina kritisoidaan vaalilupausten rikkomisesta - sikälimikäli Putin lopulta päättää vallasta ihan luopuakin ja Zirinovski pääsee valtikkaa heiluttelemaan, niin tietty fiilis on meikäläisellä, että tämä lupaus ainakin lakaistaan maton alle. Olisipas hauska nähdä Kanervan Ile huomauttelemassa itänaapurin pomomiehelle että "kröhöm kröhöm, sillon ennen vaaleja puhelit tällaista että.."

Lisäksi Yhdysvaltain oikeuslaitos osoitti taas, että jossain päin maailmaa oikeus tapahtuu vieläkin, edes jossain määrin - Paris Hiltonia saattaa odottaa vankilatuomio. En nyt jaksanut otsikon lisäksi juttua juuri lukea, mutta emmeköhän me kaikki voi siitä olla yhtä mieltä, että mahdollisen tuomionsa hän on vähintäänkin ansainnut - joskin mikä tahansa kuolemanrangaistusta lievempi on tosin hieman liian lempeää.

Se siitä tällä erää, yritetään kirjoitella taas vähän perinteisempää kunhan saadaan aikaan. Yksi hyvä filosofinen teoriakin olisi jaettavana, mutta hiotaan sitä vielä. Heiheimooi.