Tähtiturvotusta

"mut oon muute kuullu et jotkut pikkutytöt pelkää sua"

Loma meni, takaisin arkeen, yhteiskuntaopin opettajamme mukaan eilinen olikin vuoden toiseksi tylsin päivä. Keksikääs itse miksi. Oppiaineiden numeroissa tähän reippahin heittelehtiminen mitä tähän asti on tullut vastaan. Noh, selkeytti se sentäs vähän noita valintoja. Aiheita piisaisi kirjoitelmille - toisin kuin iltapäivälehdillä, joilla ei ilmeisesti ole juuri muuta tekemistä kuin pönkittää Ari Koivusen etulyöntiasemaa Idolsissa keräämällä säälipisteitä siskon kuolemalla - mutta laiska kun olen, keskityn vain yhteen harvinaisen tylsään.

IRC-Galleria jatkaa voittokulkuaan. Tällä kertaa satuin päivemmällä galtsuun kirjautuessani bongaamaan ilmoituksen, että Wexteen saapuisi kymmenen minuutin päästä Vihreiden yhteisöön vastailemaan immeisten kysymyksiin. Koska tykkään tonkia asioita, jotka eivät minulle kuulu, seurasin sitten murkinani ohessa huvin vuoksi tuotakin. Äänestämäänhän tässä päästään vasta parin vuoden päästä.

Itse ns. keskustelu oli sellainen kuin nämä julkkischatit yleensä ovat: hirveästi pursuavia kysymyksiä, joita jo lukijoidenkin on liki mahdoton saada täysin luettua, ja joista vain murto-osaan itse vieras ehti vastata. Eipä sillä, ei kukaan poliitikko kuitenkaan vastaisi myöntävästi kannabiksen laillistamisesta kysyttäessä, ei vaikka oikeasti pienessä mielessään sitä kannattaisikin.

Mielenkiintoista kuitenkin tuumia galtsun evoluutiota. Reilut puolivuosikymmentä sitten se perustettiin galleriaksi, johon irkkinörtit saattoivat lähettää kuvansa muiden irkkinörttien pällisteltäväksi. Kommentointia ei tunnettu ja albumeihin mahtui yksi kuva, sanovat: kun itse tulin mukaan 2002:n kieppeillä, kommentointi sentään oli jo. Tästä on tultu pyrstöjään pyörittelevien teinien invaasion kautta Suomen mittakaavassa vaikuttavankokoiseen nettiyhteisöön, jossa poliitikot kalastelevat ääniä ihan vakavissaan. Jo melkein joka kymmenennen suomalaisen käyttämä IRC-Galleria kannattaa alkaa ottaa huomioon. Olkoonkin, että käyttäjistä suuri osa on alle 18-vuotiaita. Seuraavissa vaaleissa niistäkin moni saa jo äänestää. Tuskin galtsun kautta montaa istuinta eduskunnasta vallataan, mutta nettimainonta lienee kasvava juttu. Ainakin galtsun on ilmeisesti - ainakin vaalikoneeseen vastanneiden ja sen minulle tyrkyttämien ehdokkaiden perusteella - hoksanneet tähän mennessä tosin lähinnä Vihreät, joista jo aiemmin mainittu Jyrki J.J. Kasvi taisikin olla ensimmäinen politrukki Suomessa joka mainosti itseään netissä jo joskus aiemmin.

Englanninkielinen intter webhän käyttää tästä ilmiöstä nimitystä "astroturfing", joka viittaa tekonurmeen - AstroTurf on tekonurmia valmistavan puljun nimi. "Tekonurmen istutus" ei kyllä kuulostaisi kovin ytimekkäältä, enkä ole parempaakaan suomennosta kuullut, joten käsitteelle lienee aika kehitellä jämäkkä suomenkielinen vastine. Koska astro viittaa tähtiin ja yksi turf-sanan suomennoksista on turve, ehdotankin sanalle nyt suomennosta tähtiturvotus. Ai ei vai? Ei sitten.

Siellä oli muuten puhetta kovasti äänestysrajan laskemisesta kuuteentoista vuoteen. Täysi-ikäiset aikuiset ihmiset vastustivat ideaa ja alaikäiset penskat itkivät sen puolesta. Järkeähän sen laskemiseen ei ole; retardien osuus väestöstä on tietenkin yleensäkin aivan liian suuri, mutta se lienee 16-18-vuotiaiden joukossa vielä suurempi kuin yli 18-vuotiaiden. Kahdeksantoista vuoden ikäraja on tietysti joka tapauksessa pelkkä veteen piirretty viiva ja täysin tekaistu, sillä 17- ja 18-vuotiaalla ei käytännössä voi sanoa olevan henkisissä kyvyissä mitään eroa, ja samalla logiikalla sitä voitaisiin laskea alaspäin tai nostaa ylöspäin koko ajan ilman selkeää rajaa - kunnes lopulta vain tajuttaisiin, että mentiin liian pitkälle. Siispä sama pitää se siinä, missä se on tähänkin asti oltava, kun johonkin se rajapaalu kuitenkin on tyrkättävä.

Mitään järkeähän näissä ikärajoissa ei tosin ole. Meikäläisen on voinut heittää linnaan virumaan lakien rikkomisesta jo melkein parin vuoden ajan, mutta oikeus vaikuttaa niihin vangitsemisperusteisiin tulee vasta vähän yli vuoden päästä. Siitä huolimatta olen aikuinen bussikuskien mielestä jo reilun kuukauden päästä; Alkon kassa ja Tiilenpään baarimikko ovat samaa mieltä neljäs neljättä kakstuhattakahdeksan. Benin mielestä taas olin sitä jo vuosi sitten kun hän ojensi kouraani paperinpalan ja käski äänestämään jotain Sauli-nimistä tyyppiä.

Hunis1 - vaihtoehtoisia puheenaiheita kansalle

"Sit se sahas kädet katki yheltä"
"Ei nyt sahata käsiä katki matikantunnilla"

Vähissä ovat puheenaiheet taas Suomenmaassa viime aikoina olleet - kansallisen häpeän paluu vuoden huilitauon jälkeen Hanna Pakarisen valinnalla maan Euroviisuedustajaksi, sekä Matti. Koska valtakunnan jokainen toimittajanplanttu ja "verkkojournalisti" on tästä viime päivät sormet rakoilla tekstiä vääntänyt, en jaksa itse lähteä hommaan sen enempää. Hatunnostot kuitenkin suomalaisten tuoreimmalle klovnille Susan Kuroselle, joka onnistui kyllä keksimään ihan näppärän reseptin rikastumiseen. Harmi, etten itse ole keski-ikäinen nainen:

1. Harrasta seksiä Euroopan presidentin virka-asunnossa.
2. Kirjoita siitä kirja.
3. Profit.

Mutta hei, eilisen Ilta-Sanomia vesiklosetissa vieraillessa lukiessani havaitsin sanomalehtien sittenkin kirjoittelevan vielä muistakin aiheista. Tehdäänpä siis pikainen katsaus hetken journalistiseen antiin.

Ilta-Sanomien mielipideosastolla nimimerkki "Kettutäti Kontulasta" kampanjoi taas tosi uskovien arvojen puolesta:

"Viime viikkoina laulukilpailuja ovat voittaneet hienot laulajat Hanna Pakarinen, Ari Koivunen, Johanna Hämäläinen ja Kristian Meurman. Olette juhlistaneet voittoanne käsimerkein niin kuin laulaisitte Paholaisen kunniaksi ja osoittaisitte kiitostanne. Onko tosiaan näin, vai olenko itse ymmärtänyt väärin käsimerkin, jossa sormilla muodostetaan sarvet?"

Tämähän on kuin suoraan Oikeista Mielipiteistä. Hienoa nähdä, että vielä Lordin Euroviisuvoiton jälkeisessäkin Suomessa löytyy vielä niitä, joiden silmiä pahuus ei ole sokaissut. Tästähän minä kirjoitin itsekin viime toukokuussa.

Ilokseni sain huomata Vantaankin päässeen taas otsikoihin - tällä kertaa uutisoitiin teinityttöjen ryypiskelystä kesken kouluviikon. Jes! Kulmakumman rankimmat bileet olivat ohitse perjantaina puoleenpäivään mennessä: juhlijoista oli yksi rääkymässä äitiä apuun lattialla, toinen sammuneena alusvaatteisillaan. Kolmannelle oli tullut mieleen lähteä pelastamaan ensimmäistä talon uima-altaasta, jossa tämä tosin ei ollut. Sankari lähetettiin sairaalaan lämpöpussissa - virhe sinäänsä, että fiksuinta olisi varmaan ollut jättää se sinne ja näin minimoida tytön mahdollisuudet levittää geeniperimäänsä. Niinhän se evoluutio toimii. Eniveis, näin länsi-Vantaalla - josta en toivoakseni tunne ketään, sillä tällaisten mielipiteiden esittämisen jälkeen saattaa taas olla haudankaivajille töitä.

Aijoo, ja viimeisellä sivulla kehdattiin esittää väite, että koomikkolegenda Spede ei ehkä ollutkaan ihmisenä täydellinen ja näin sanovat dokumentit saattavat olla hieman puolueellisia. Näinhän ei Suomessa sovi tehdä, joten kehotankin että lopetatte tämän roskalehden ostamisen hetimiten.

Pakollisena Slashdot-ryöstönä tarjoan tänään artikkeli miehestä, joka päätti arkistoida koko elämänsä - tai jotain sinne päin. Varmaksihan minun on paha mennä sanomaan, sillä aidot Slashdot-nörtit eivät koskaan lue tarinoita kokonaan. Niin tai näin, kaverin ajatuksena on ilmeisesti tallentaa kaikki puhelut, intter web -keskustelut, tv-ohjelmat, radiokuuntelut, ylipäänsä kaikki, mitä jokapäiväisessä taapertamisessa nyt tulee vastaan. Nasta idea, eikä itse asiassa yhtään hullumpi - samahan on ollut toiveena itsellänikin. Tai no, minä tyytyisin kyllä pelkästään kommunikoinnin tallentamiseen, mutta valitettavasti sekin on hivenen hankalaa. Käytännössä kaikki IRC-keskusteluthan allekirjoittaneella tosin on tallessa vuodesta 2002 asti (tähän mennessä kertynyt rar-pakattuna kai noin 50 megatavua) ja messenger-lokeistakin löytyy suurin osa kai jo parin vuoden ajalta. Puheluiden ja livenä käytävien keskusteluiden tallentaminen onkin sitten hieman hankalampaa.

Siitä nyt ei tietysti kannata puhuakaan, miten typerää tämä kaikki on: nämä tallenteet kun olisi varsin helppo anastaa ja käyttää aika tehokkaasti tallentajaansa vastaan, ja vaikka näin ei tehtäisikään, niistä ei ainakaan ole mitään hyötyä; en minä niitä oikeasti koskaan lue, ja sellaista tavaraakin löytyy melkoisesti jota ei edes kehtaa lukea. Olisi ne tosin hauskaa tallentaa jälkipolvien ihmeteltäväksi, jos jotakuta nyt kiinnostaisi - itse asiassa olen ajatellut aloittaa päiväkirjan pitämisen sillä filosofialla, että kirjoitan sen täysin sensuroimattomana ja sillä oletuksella, että joku voi sen meikäläisen kuoleman jälkeen lukea täysin vapaasti jos haluaa, ja jos ei lue, niin sama se. Sitä minä en ole oikein ikinä tajunnut, että ihmiset haluavat jättää itsestään jälkeensä jotenkin kaunistellun kuvan. Minusta ihan täysin objektiivinen kuva olisi kaikkein paras, varsinkin kun elinaikanaan kuitenkin esittää vähän mitä sattuu.

Noh, se siitä tällä kertaa - jos yritetään taas kirjoittaa seuraava vähän aikaisemmin kuin parin viikon päästä. Juttuaiheita olisi tässäkin välissä piisannut, mutta laiskuus vei voiton, eikä vaikkapa nyt ystävänpäivästä tuntunut oikein fiksulta kirjoittaa enää ystävänpäivää seuraavana päivänä. Tiivistettynä sanottakoon vaikka, että ystävänpäivä oli ihan mukava ja on hieno idea - ja vaikka miten urputettaisiin, että se on ameriikkalaista impperialismia ja että ystävänpäivän pitäisi olla joka päivä eikä kerran vuodessa, niin se on silti hieno idea. Kiitos ja kuulemiin.

vituhipit

"isoäitini, joka on sittemmin jo siirtynyt yläkerran orkesteriin.. kakkosviulistiksi"

Häpeäkseni minun on tunnustettava, että olen katsonut Idolsista tällä kaudella kai yhtä tai kahta lukuun ottamatta kaikki jaksot. En tiedä miksi, en ymmärrä, en käsitä. Ensimmäisellä kaudella katsoin siitä parit alkukarsinnat ja kai finaalin. Toisella kaudella olin ihan pihalla koko jutusta. Minulle selvisi vasta tämän kauden aikana, että se Ilkka-mikälie voitti sen.

Ja mitäpä sitä taas tänään näkikään. Mikä ihme teitä ihmisiä vaivaa? Puskeeko Suomen metsissä nykyään jo helmikuun pakkasten aikaan sieniä metrien lumikerroksen läpi? Nyt siellä sitten äänestettiin jatkoon joku pieni, kalpea, pitkätukkainen ruipelo, ennätysäänimäärällä. Siis mitähäh? Mitä ihmeen homoja tässä maassa nyt oikein asustaa? Yhtä hyvin voisitte minut äänestää sinne.

Tai no. Selvisi kanssa tänään, että aijaa tuo ohjelma onkin kaiketi laulukilpailu tavallaan! Aikaisempi käsitykseni on ollut, että kisassa haetaan pahinta ja hirveimmin piipittävää geelipäistä pelleä ja se lauleleminen on sitten ollut plussa, korkeintaan puolikas, siihen päälle. Sama se, kunhan teinitytöt tykkää eniten, kun niillä ei ole rahaa mutta niiden isukeilla on. Tai siis, Antti Tuisku. Tarvitseeko enempää sanoa. Niin hirveetä shittiä että mut on meinattu kivittää sen takia. Ihan oikeasti.

Juupatijuu. Että joko ihmisiä sitten kiinnosti se, että se tyyppi ihan oikeasti oli selkeästi paras niistä laulelijoista, tai sitten joku hoksasi että se oli persoonanakin siitä sakista hupaisin, tai sitten tytöt tykkääkin nykyään rumista ja kalpeista pitkätukkaruipeloista. Empiiristen havaintojeni pohjaltahan voin toki todeta, että se ei voi olla totta, joten johtopäätöksiä voi sitten vedellä. Jos nyt ohjelmasta jaksaa vielä jatkossa kiinnostua niin melkein soisi tämän sällin voittavan - ihan vain siksi, että levy-yhtiöillä luultavasti ei ole suurta hinkua siihen, joten saa nähdä mitä kommervenkkejä keksivät äijän kampeamiseksi ulos kisasta. Kun tässä kuitenkin kai vieläkin haetaan sitä poppi-idolia siideriä kittaaville "pissiksille" (sarjassamme typeriä sanoja) eikä niille varmaan ihan hirveästi saada heviä myytyä. Ja minulla on suuri luottamus siihen, että tosihevari ei suostu kynimään hiuksiaan ihan vähällä. Itsehän en ole hevari, mutta nollia saisi šekissä olla melko pitkä letka että nämä mihinkään lähtisi.

Joo ja niin en minä äänestänyt ketään. Katsoa saatan vielä mutta en nyt sentään alennu mihinkään realityscheisseen rahallisesti osallistumaan. En en en en ikinä.

error error documento puerto rico hobla habla cha cha chaa

"jetzt sprechen wir DEUTSCH!!!"

Koeviikko oli. Menikin, palatakseen jakson kestävän syklin jälleen umpeutuessa siinä puolentoista kuukauden kuluttua. Elämä kiertää ympyrää. Maailman keskipisteestä - Vantaalta - länteen matkatessa vastaan tulevan heimon - ei turkulaisten, vaan niitä ennen olevan; puhuvat melkein yhtä tyhmää kieltä, mutteivät ihan - mailla se ilmeisesti alkaa huomenna. Aika retardi systeemi, haha, kärsikää! Terkkui.

Vaikka tavallaan tykkäsin koeviikosta. Normaalisti päivät on hirveän pitkiä, tunnit tylsiä ja niiden välissä varttitunnin taukoja, joilla enimmäkseen joko auon päätäni samoille ihmisille joita sitä auon tunnillakin, tai härnään ihmisiä joita härnätäkseni en joudu edes avaamaan sitä päätä ensinkään. Pahimmassa tapauksessa ja kenties yleisemmin juttelen jostain asiallisemmasta: toisin sanoen jostain ihan tylsästä ja pinnallisesta, koska vartissa ei ehdi mitään oikeasti mielenkiintoista. Kaikkea tätä ennen käyn tarkistamassa onko herra Aution luokka auki, ja jos se on, haen sieltä kupin kuumaa vettä ja teepussin, jos en jaksa hakea omasta lokerostani Earl Grey -pussia. Toisin sanoen mitään kauhean mielenkiintoista ei yleensä tapahdu.

Koeviikko taas oli aika lusmu. Ensin hissa. Siihen riitti parin tunnin lukemiset ja meni kivasti. Sitten vapaa. Toinen vapaa. Ehdin itse asiassa jo tylsistyä kun ei ollut mitään fiksua tekemistä. Englanti. En lukenut. Musiikki. Luin, hyvin vähän. Viikonloppu. Toinenkin päivä. Matikka. Olisi pitänyt treenata jo jaksossa, mutta viikonloppuna vähän. Meni mukiinmenevästi. Saksa. Sama juttu, meni melkein yhtä mukiin - mitä tarkoittaneekaan. Retardi kieli, suomi siis. Saksa ei. Saksa on kiva. Hast du eine Bowlingkugel in deine Lederhosen? Ja, ich habe eine Bowlingkugel in meine Lederhosen. Näsäviisaat jotka sanotte, että se on Kugelbollen, kun irkquoteskin niin sanoo; saattaa olla, mutta kysyin asiaa saksalaiselta vaihto-oppilaalta ja hän sanoi, että ei muka olisi. Mistä näistä tietää, kuka hitto niistä oikein selvän saa. Apulisä hyvä isä.

Oon muuten huomannut tiettyä ristiriitaisuutta ajattelutavoissani. Itse asiassa juurikin sellaista, että yritän karsia kaikki ristiriitaisuudet jotenkin pakonomaisesti, mutta tosi asiassa pidän sattumanvaraisuutta paljon mielenkiintoisempana. Samaten asioiden looginen päättely on ehkä mun vahvin alani, mutta periaatteessa kaikenlainen logiikka jokseenkin kyrsii mua, ja omaan aika lailla äärideterministisen maailmankuvan (koska ajatustoimintaa myöten kaikki periaatteessa noudattanee fysiikan lakeja), mikä on minusta maailmankuvana varsin syvältä, mutta nähdäkseni vallitsevan aineiston valossa oikea. Loogisuudesta on iloa korkeintaan sikäli, että se on aina tietynlaista "valtaa" kun voi yhden asian perusteella tietää miten muut asiat menevät. Sitte sovellan sitä logiikan etsimistä vähän kaikkeen, kuten esmes ihmisiin, joiden käytös ja ajatukset on muuten monesti tosi helppoja ennakoida tai tunnistaa (eräät sanoisivat, että oon oikeasti aina väärässä ja kuvittelen vain, mutmut) ja totean esimerkiksi tällä tavalla ennakoitavat ihmiset yksinkertaisiksi ja tylsiksi ja jaksan oikeasti kiinnostua vain niistä, joista ei ole yhtä helppo saada - tai joista mulla ei ole mahdollisuutta saada - selvää tai joilla ei ole sellaista pakkomiellettä asioiden tekemiseen asiallisesti ja järkevästi ja kaikkea muuta sen sellaista, niin kuin monilla on.

Lisäksi addiktiot on hauskoja ja niitä voi olla hauskoihin asioihin. Tai ehkä tässä tapauksessa fiksaatioita. Ja eräässä toisessa mieleen juolahtavassa toisaalta myös addiktioita. Kuinka monta litraa tajuntaa virtaa Ankkajoessa tunnin aikana?

Puhuin muuten jotain noista aiheista. Joo. Ajattelin selittää niistä jotain mutta tähän plokiin on säädetty aika rumat tyylit

-elementeille joten en jaksa. Se oli tarkemmin ajateltuna aika turha juttu. Päiväkausien kofeiinilla elely saa taas sekoilemaan hyvin negatiivisessa ja tylsässä mielessä. Taidan mennä nauttimaan sitä korviketta, moo.

Voi sitä huonomminkin perjantainsa viettää

"mä en enää puhu sun seurassas"

Redmondin pojat löivät taas melkoisen mainoskampanjan pystyyn. Kävimmä Matiaksen kanssa katsastamassa Kampin keskuksen eteen kohonnutta muutaman sadan neliön massiivista telttaa, jolla yritetään epätoivoisesti hehkuttaa Microsoftin uutta Ikkunat Näkymä -käyttöjärjestelmää. Ovella oli tuiman näköinen vartija - itse asiassa varsin monta sellaista - joka sanoi että laukku pitää jättää narikkaan ja sisällä oli tietsikoita ja jostain syystä muuten myös esimerkiksi keisari Pirk.

Ihan mieletön vehje se Vista. Ainakin yhdellä testikoneista aivan syntisen hidas, jopa ilman niitä hehkutettuja läpinäkyvyyksiä sun muita mielettömiä innovaatioita, jotkahan esmes Linux-maailmassa on nähty jo muutamat vuodet sitten. Kaikkein tajunnanräjäyttävien feature oli kuitenkin ylivoimaisesti MICROSOFT LIVE CAM, toisin sanoen veppikamerasofta, jossa näkyvään kuvaan saattoi lisätä kaikenlaisia mahtavia EFEKTEJÄ, kuten esimerkiksi staattisen kuvan jäniksestä (ei pienintäkään animaatiota) kököttelemään kuvan alalaitaan. Henkilökohtainen suosikkini oli Star Warsista tutut keisari Palpatinen käyttämien tapaiset VOIMASALAMAT. Katsokaa nyt:

Tämän jälkeen ei liene yksinkertaisesti mahdollista jättää sitä ostamatta. Varmaan ostettava ihan Ultimate. Sisälsi yksinkertaisesti lyömättömiä ominaisuuksia.

Toktok. Minusta on tullut viime aikoina nykytaiteen ystävä. Kiitos siitä kuuluu koulustamme löytyville nykytaideteoksille, joita ovat jollain kurssilla vääntäneet. Erityisiä suosikkejani on kaksi: toinen on niin kutsuttu aggrelaatikko, jota saa murjoa nyrkeillään ja kuvitella siihen tilalle jonkun taulapään naaman. Itse kuvittelin siihen kertaalleen niin pahan taulapään, että survaisin sitten nyrkkini ihan läpi koko lootasta ja suoraan takana olevaan seinään, mikä sai hieman rystyset punottamaan. Hieno keksintö silti, ehdottomasti. Toinen suosikkini lienee teos, jonka nimeä en muista, mutta taidepiirien ulkopuolella se tunnetaan riippukeinuna. Luultavasti tulen tämän teoksen parissa viettämään aikaa jatkossakin enemmälti, vaikutti nimittäin ihan lokoisalta nukkumapaikalta.

Mitenkään haluamatta ketään painostaa voisin myös kehottaa arvoisia IRKKAAVIA stalkkereita liittymään presidentinvaalikampanjani yhteisöön. Tarvitsen nimittäin vielä kolme kannattajaa ohittaakseni kannatusluvuissa "samankaltaisissa yhteisöissä" kummittelevan luuseri-Löömanin (nevahööd, joku pelle). Timo Soinikin olisi ihan realistinen kiinniotettava, siihen tarvitsisi 23 uutta tulevaa äänestäjää. Ehdokkaaksi pääsyyn tarvitsisikin sitten enää vajaat 19 970 lisää, että saisi tarpeeksi allekirjoituksia siihen valitsijayhdistyshommelijutskaan. Varsin realistinen tavoite siis.

Voisin muuten myös vielä jo perinteeksi muodostuneesti kertoa tiivistetysti perjantaistani, siis muutakin kuin alun Vista-raportaasit. Kampin keskuksesta löytyi uusi paikka (kun päätettiin katsoa miksi ihmeessä sinne meni niin paljon ernuja) jossa oli lasinen seinä ja vessoja. Siellä oli hissi, jolla pääsi parkkihalliin jossa oli Las Ketchupia soittava ilmainen tärisevä leikkiautohärveli - miksi niitä kutsutaan? - ja kaiuttimia joista soi linnunlaulua. Soitimme myös Kauniille Joonaksella ja sanoimme tulevamme kylään, Kaunis johon Joonas sanoi että ettepäs tule, ja menimmekin Espooseen. Espoossa oli joku battlefield-mies joka ei tiennyt missä on BILEET, joten hän soitti kavereilleen ja kysyi missä on BILEET. "Parkissa" oli kuulemma hyvä meno. Menimme "parkkiin". Ovella luki että Nooan parkki, mitä ilmeisimmin paikka siis oli joku seurakunnan kerhotalo. Siellä oli raju meno ja paljon ristiinnaulittuja ihmisiä. Sieltä pääsi Oulunkylään jokerilinjalla ja sieltä junalla Rekolaan, jossa saattoi todeta että bussiaikataulujen tulkinta ei ollut mennyt ihan nappiin, joten hilauduimme Koivukylään ja odottelimme räntäsateessa tovin vielä yhtä bussia. Mahtava reissu.

Ensi kerralla voisin kertoa teille mikä logiikka noihin ns. "aiheisiin" sisältyy. Nyt heihei.