keskiviikko 3. tammikuuta 2007

Avoin koodi edistyy

Niinpäti niin, päivitin lopultakin taas käyttöjärjestelmäni, vaihteeksi taas asentamalla sen kokonaan uusiksi. Nyt on siis alla parin kuukauden ikäinen Ubuntu 6.10 Edgy Eft, ja sen myötä tuli vaihdos Firefox 2.0:aan, kun olin liian laiska ollut sitä muuten päivittääkseni.

Minä en oikein käsitä tätä filosofiaa jolla open sourcea kehitetään - siis että version täytyy aina olla surkeampi kuin edellinen. Kun aikoinaan Ubuntuun siirryin - versio oli 4.10 tai 5.04 - niin se oli paras distro jota löytyi, ja ihan oikeasti varsin hyvä - mitään jättimäisiä ongelmia ei ollut. 5.10 jatkoi samaa tasoa. 6.06:een päivitin vasta muutama kuukausi sitten, ja se oli jo selkeä harppaus taaksepäin; rasittavia pikkuvikoja löytyi jo reilusti, ärsyttävimpänä se, että suurimman osan ajasta "shutdown"-namiskan painaminen Gnomen valikosta ei tehnyt mitään. Yleensä löin sen kyrsiintyneenä aina virtanapista kiinni, mikä sai reiserfs:n menemään välistä hieman solmuun.

Nyt 6.10 on tuonut vähän parannusta ongelmaan - nyt sen sijaan että kys. namiska ei tekisi mitään, se tarjoaa minulle linkkiä FAQiin joka kehottaa menemään toiseen FAQiin josta ei löydy vastausta, ja edelleen suurimman osan ajasta ainoa vaihtoehto on sammuttaa se virtanapista tai konsolista. Beryl oli ihan kiva saada toimimaan, mutta valitettavasti se on melko käyttökelvoton johtuen ikkunoiden taipumuksesta pimentyä suurennellessa (johtunee kai nvidian ajureista). Täytynee kokeilla compizia.

On kuitenkin myönnettävä, että Ubuntu 6.10 on silti Linux-maailman varteenotettavin vastine Windowsille - jo pelkästään huomattavasti edistetyn pakentinhallintansa ansiosta. Parrakkaat koodisankarimme ovat nimittäin viimeinkin tajunneet kopioida Redmondista sen tärkeimmän ominaisuuden, jota pingiivinien ystävät ovat jo vuosia kateudella kuolanneet - nimittäin tarpeen rebootata kone ilmeisesti suurin piirtein joka toisen päivityksen tai asennuksen jälkeen. Ei suotta hajottanut kun ensimmäinen "you need to restart your computer" tuli vastaan..

Ubuntun tulevaisuus näyttää siis valoisalta; odotan innolla seuraavaa julkaisua. Entäs sitten free-ei-niin-kuin-olut-softakommuunin todellinen lippulaiva, Firefox?

Rehellisesti sanottuna minä en käsitä miksi tämäkin oli pakko julkaista. 1.5 oli sentään jonkinlainen edistysaskel muutamassa mielessä 1.0:aan verrattuna - 2.0 otti pelkästään takapakkia. Suuresti hehkutetuista lisäominaisuuksista en tosiaan tiedä kun niitä ei ole vielä ehtinyt kauheasti vastaan tulla; itse asiassa olen huomannut vain kaksi eroa edelliseen versioon:
  1. oletusteema on rumempi kuin ennen
  2. tabipaneelin oikealla reunalla ollut rasti, josta sai auki olevan tabin suljettua, on korvattu lisäämällä se rasti jokaiseen yksittäiseen tabiin - paljon epäkäytännöllisempää ja hitaampaa.
Tämän saa sentään configia säätelemällä vielä kuntoon, mutta jos ei ihan oikeasti ole mitään järkevää syytä runnoa uutta softaa ulos sieltä äitimuorin kellarista, niin eikö voisi vaan tyytyä hiomaan sitä edellistä ja toimivaa? Jos se ei ole rikki, älä yritä korjata sitä, sanovat.

Noh, valitus sikseen: löysin nimittäin pitkästä aikaa taas vähän motivaatiota touhuta jotain. Jostain syystä nimittäin uutenavuotena valoja ja pauketta katsellessani päätin luvata itselleni, että opettelen tässä vuoden aikana käyttämään noita flower stickejäni ihan kunnolla, tähän asti kun touhu on ollut varsin amatöörimäistä puuhaa. Laitoinkin jo Tikku-ukosta tilaukseen uuden silicon flo -setin, nykyisissä kepeissä kun on vähän liian hatara pito. Tähän pyritään, tervetuloa katselemaan meikäläisen show'ta sitten ensi vuodenvaihteessa: