Heppa täydessä ravissa on kaikkein raainta voimaa

"söpöt hiukset!"
"haista paska"

Heippa taas, stalkkerit. On tässä viime aikoina ollut monasti aikomuksena ryhtyä kirjoittamaan taas jonkinsortin blogimerkintää (muutama sananvapauteen liittyvä aihe olisi ollut, samaten muuan patsaskiistasta jotain), mutta tavallaan en ole oikeastaan edes ehtinyt - koulua varten on nimittäin pitänyt kirjoittaa hirveästi kaikenlaista. Nytpä nuo eivät ole enää edes ajankohtaisia, joten ehkei niistä kannata kauheasti.

Tänään oli kuitenkin kiva päivä. Hyvään päiväänhän minun määrittelemänäni kuuluu yleensä mm:
- Aurinkoa ja lämmintä
- Henkisiltä lahjoiltaan itseni rinnalla kalpenevien verbaalista dominointia
- Kaikenlaisten asioiden häsellystä, joiden toteaa pian näyttävän varsin tyhmältä
- Merirosvopuhetta
- Helsinki
- Erikoisia sattumia

Voisin tosin avautua eräänkin immeisen käyttäytymisestä, mutta en kyllä taida jaksaa. Varsin pikkujuttu. Sen sijaan voisin vähän ihmetellä näitä Helsingin viisuhulinoita. Tämä suuresti kehuttu Helsinki Party kun tuntui - ainakin kun itse Helsinkiin joskus seitsemän aikoihin saavuin - tarkoittavan lähinnä sitä, että joka puolella pääkaupunkiamme kaikui joko kotimaisia iskelmiä tai kansanmusiikkia. Öö, jee? Tätä oli höystetty mm. afrikkalaisella Teräsmiehellä ja kiinalaisilla lohikäärmeillä. Näin ollen päädyin loppujen lopuksi tuottamaan itse ohjelmaa Espalle joidenkin hippityttöjen kanssa. Jongleeraus on kivaa ja saimme fanejakin.

Kaiken kaikkiaan tykkään nyt tästä, kun alkaa taas olla kesä. Rupesin tossa mietiskelemään, että jos katsoo taaksepäin, ni mä olin ehkä ainakin siihenastisen taaperrukseni henkisellä huipulla - as in, mulla oli itsetunto korkeimmalla, eniten motivaatiota tehdä asioita ja yleensäkin vain pirtein olo - joskus ysiluokan loppupuolella ja ehkä siinä kesällä. Siitä jotenkin mentiin taas tasapaksun turaamisen ja tylsäämisen myötä ensimmäisen lukiovuoden ajan lievää alamäkeä, mutta nyt alkaa taas pikkuhiljaa olla sellainen olo että jaksaa vähän kiinnostaakin asiat, mitä nyt vieläkin välillä tulee varsinkin koulussa se fiilis että homma kiertää kehää. Mitä ilmeisimmin mä sitten kärsin tästä ns. kaamosmasennuksesta. Nyt kun on taas valoisaa ja lämmintä ja viitsii lähteä vaikka pihallekin hyörimään ilman mitään sen kummempaa syytä, näkee ja tulee tehtyä paljon enemmän asioita.

Niinpä niin, sitten voisi taas ehkä koettaa kirjoittaa jotain hyödyllisempääkin. Mun pitäisi esimerkiksi tehdä stoori Korsosta. Toisaalta tykkään siitäkin, että on jonkinsorttisia deadlineja ja tietty "pakko" saada hommat hoidetuksi - edes jonkinlainen vastuuntunne on välillä hyvästä. Valitettavasti se myös tarkoittaa sitä, että tarttisi vähän tehdä työtä projektien eteen. Noh, eiköhän se tästä.

Joo tuota, ei mulla muuta kai tässä tänään, kunhan annoin taas vähän tajunnan virrata. Palataanhan asiaan kun on enemmän oikeaa inspistä ja yhteiskunnallisia epäkohtia, joista avautua. Momooi.