Kaatoblogi kirjallisena

100 naista on taatusti viime aikojen mielenkiintoisimpia projekteja suomalaisella blogirintamalla. Vedonlyönti sadan kaadon keräämisestä vuodessa on tietysti jo itsessään lähtökohta, jolla saa liudan lukijoita kerättyä; mutta oikeasti mainitsemisen arvoista nimimerkki Teppo M:n tarinoista on tehnyt kirjoittajan melko kiistaton sanallinen lahjakkuus, sekä hänen persoonaansa liittyvä tietty mystisyys ja taipumus herättää pahennusta.

Tuskin kukaan on lukenut Tepon tekstejä graafisesti kuvattujen kohtausten toivossa; tai jos onkin, kyseinen lukija on taatusti pettynyt. Huomattavasti kiinnostavampaa on ollut lukea kirjoittajan joskus jopa raivostuttavuuksiin asti yksinkertaistettuja teorioita ihmisistä, niin raavaamman kuin kaunihimmankin sukupuolen edustajista. Blogin kommenttiosastolle onkin pesiytynyt joukko vannoutuneita idealisteja, jotka kerrasta toiseen haukkuvat Tepon sikamaiseksi materialistiksi ja jaksavat räyhätä. Ja tuskin kirjoittaja todella itsekään on sitä mieltä, että ihmisen erottaa koirasta vain aavistuksen vähäisempi karvoitus ja taipumus kahdella jalalla saapasteluun satunnaisesti selvänä. Jokin totuuden siemen Tepon analyyseissä silti aina on.

Kiehtovaa on myös ollut arvailu blogin totuuspohjasta. Jo lähtökohtaisesti ajatus vuosikaudet naimissa olleesta nössöstä, joka erottuaan ja kymppitonnista vetoa lyötyään muuttuu kertarysäyksellä alansa ylivertaiseksi guruksi, on tietysti aika arveluttava; mutta toisaalta, kun mies nyt on kerran itselleen motivaationlähteen löytänyt, niin miksei? Noh, esimerkiksi siksei, että todennäköisyys kopata serkkutyttö hyttiinsä laivan yökerhosta tuntuu äkkiseltään melko pieneltä. Ja juuri kun on jo valmis toteamaan kirjoittajan huijariksi, neljättä seinää kolistellaan voimalla, kun joku blogin lukijoista oletettavasti ilmoittautui mukaan hommaan. Ja taas lukija miettii, että hei, olisiko tämä sittenkin totta.

Niinpä blogia lukiessa alkoi varsin pian jättää omaan arvoonsa koko ajatuksen totuuspohjasta - ei sillä ole oikeastaan mitään väliä. Teppo M saattaa ihan yhtä hyvin olla täysin tekaistu henkilöhahmo kuin todellinen surkea ihmisolentokin; tai jotain siltä väliltä, joku, joka oikeasti yritti onnistua projektissaan mutta väritti tarinaa sieltä täältä, koska kukaan ei jaksaisi lukea yksitoikkoisia kuvauksia loputtomitsa baari-illoista. Ja totta eli ei, blogin syvällisempi sanoma pitää joka tapauksessa kutinsa. Voitte itse miettiä, mikä se teidän mielestänne on.

Kaiken kaikkiaan itseäni ei siis oikeastaan yllättänyt kuulla, että seruraavaksi 100 naista julkaistaan kirjana. Moni lukijoista osasi aavistaa tätä alun perinkin, minäkin jo viimeistään Elleihin siirtymisestä lähtien. Tavallaan onkin pakko nostaa hattua kirjoittajalle sangen loisteliaasta mainoskampanjasta. Tavallaan taas ärsyttää, että tämäkin kaupallistui. Toisaalta suuri osa kirjan sisällöstä on ihan yhä edelleenkin luettavissa omalta ruudulta.

Mielenkiintoista myös nähdä, vieläkö tarina jatkaa elämäänsä netin puolella tämän jälkeenkin. Oli miten oli, arvoista blogikansa: lisää tällaista, kiitos. Ei samasta aiheesta, mutta jotain yhtä taidokkaasti kirjoitettua ja yhtä tasokasta pohdiskelua sisältävää. Meillä on jo ihan tarpeeksi monta virkkuublogia ja teinipojan livejournalia.